häähumua, vieläpä omia

En ole koskaan ollut mikään mekkojen ja nättien kenkien ystävä, kiinnostunut meikkaamisesta, tanssimisesta tai ylipäänsä mistään hienoista juhlista. Ja nyt yhtäkkiä olenkin tilanteessa, kun omiin häihini on aikaa enää kolmisen kuukautta. Nyt on alkanut vähän mielessä pyöriä kaikenlaista ja varmaan toimeenkin pitäisi tarttua. Ideoita on ollut mutta en oikeasti ihan tiedä, mitä kaikkea pitäisi huolehtia ennen häitä.

Kaikki tärkeät on varattu, kuten kirkko, juhlapaikka ja pitopalvelu. Esteettömyystodistukset hoidimme jo hyvissä ajoin, jotta vihkiminen voidaan suorittaa. Olen yrittänyt olla stressaamatta ja välttää koristeluiden aiheuttamia paineita. Kunhan juhlapaikalle saadaan ruokaa oikeaan aikaan ja kaikille riittää tuoleja, ollaan jo vahvoilla.

Hääpaikaksi valikoitui naapurikaupungista vanha maamiesseurantalo. Kuulin jälkikäteen, että ennen muinoin mummoni on nuoruudessaan käynyt sielä tansseissa vaarini kanssa. Rakennus oli oikein kiva ja sijaitsee pienessä kylässä, jolla silläkin on historiallista taustaa ihan tuhansien vuosien taa. Vanhassa rakennuksessa on tietysti se huono puoli, että sinne joutuu huolehtimaan itse kaiken. Astiat, tuolit ja pöydät löytyvät juhlapaikalta, mutta liinat, koristeet, kukat ym. oheissälä, pitää huolehtia itse. Siinä mielessä työtä siis riittää.

Vaikka en ole mikään juhlapukeutumisen ystävä, on minulla kuitenkin häämekko hankittuna. On toisaalta  mukavaa vaihtelua näyttää edes hääpäivänään suhteellisen asialliselta. Ja kyllä, ihan itse halusin häämekon, vaikka toki tiedän, että minun odotetaankin pukeutuvan johonkin sellaiseen. Korkkarit jätän kuitenkin osaavimmille ja tyydyn ballerinoihin. Varasuunnitelmana ovat tosin villasukat... :D

Kävimme äitini ja siskoni kanssa Tampereen häämessuilla. Messut olivat pienoinen pettymys runsaasta markkinoinnistaan huolimatta. Jos nyt jotenkin kauniisti asian ilmaisisi, niin ainakaan minä en kuulunut kohderyhmään. Messut olivat varmasti antoisat jos omat häät olivat vasta suunnitteluasteella, häihin on suunniteltu vähintään viisinumeroinen budjetti tai jos tahtoo pitää häät urbaanissa ympäristössä. No jotain hyvääkin, löysin Suomessa käsintehdyn sukkanauhan, joten sen osalta onnistunut reissu.

Haluaisimme mieheni kanssa juhlista rennot ja kivat, kierrätys- ja luonnonmateriaalia hyödyntäen. Nollahukkailu tulee olemaan kyllä haasteellista, sillä olen perheessäni varsinainen poikkeus. Muut viihtyvät kulutushysteriassa, kun minä kriiseilen sen kanssa, voinko ostaa käytetyn vaatteen, jos en ihan välttämättä sitä kuitenkaan tarvitse. Alan siis ymmärtää, miksi hääohjelmien mainoksissa kaikki riitelevät ja vieläpä ihan turhaan :D

Blogi tuskin tulee täyttymään hääjutuista, etenkään mistään vinkeistä, koska aihe on ihan reilusti osaamis- ja mukavuusalueeni ulkopuolelta. Tuskailin ja myöhästelin jo kutsujenkin kanssa, hermostuin äidilleni, petyin Vistaprintin korttipalveluun (sivut bugivat oikein huolella, jonka johdosta kutsuista tuli vähän töksöt) ja turhauduin koko juhlien suunnittelusta tyhmien odotusten vuoksi. Pääasiassa odotan häitä innolla ja iloisena, muodollisuuksista viis.