vanhaa ja kulunutta

Entisiltä asukkailta jäi yläkertaan ja muihin jännittäviin paikkoihin mielenkiintoisia huonekaluja. Puolensataa vuotta vanha mekanismipöytä on ollut talon edellisen perheen ruokapöytä.  Siihen tarkoitukseen minäkin halusin pöydän kunnostaa. Ellen aivan väärin muista, pöytä on koivua, tai haapaa. Alkujaan se oli maalattu tumman ruskeaksi. Sitten valkoiseksi. Koska kymmenissä vuosissa maali kuitenkin rapisee kolhujen myötä, oli pöytä muuttopäivänämme dalmatialaista muistuttava.

Pöytä nitkui johkin verran joten purimme pöytälevyn irti ja laitoimme jalat liimaukseen. Runko ja levyt hiottiin ja pohjamaalattiin. Kokosin pöydän uudelleen. Kaikki levyt on aikanaan maalattu erisävyisillä valkoisilla. Tahdoin tämän vivahteen säilyvän, kun tarkkaan katsoo. Siispä maalasin pöytälevyn vain kertaalleen. Vanhaan keittiöön aidosti vanhaa tavaraa. Sitä paitsi olisi vähän teennäistä hinkata elämää nähneestä pöydästä pinnaltaan kiiltelevä luomus. Koska pöytä on varmasti oloonsa tyytyväinen näinkin ja toimittaa mielellään ruokapöydän virkaa. Kyllä, huonekaluilla on arvoa ja tunnetta.

Jotta ruokapöytä ei jäisi yksin, löysin sille pari tuolia kaveriksi, setä pyöreän ja neliskanttisen jakkaran. Jakkaroiden hatut maalasit vihreiksi ja jalat valkeiksi. Tuoleista tuli vihreät. Yhtä tuolia hiukan liimailtiin ja paria hiottiin rankemalla kädellä. Elämää ovat nämäkin nähneet, tuolit varmasti samaa ikäluokkaa kuin pöytäkin.

Lopputulema on parempi kuin mitä odotin. Kulunut pöytä on oikeastaan aika tyylikäs ja sen viimeistelee Villapaperillan sammaleenvihreä kaitaliina. En oikein tiennyt miten kaitaliinaa kuvaisi, joten kuvasin sitten vähän kaikintavoin. Kuvauskalusto ei ollut syysillan keittiökuviin se valovoimaisin, mutta toivottavasti näistä saa jotakin irti. Eniten tykkään eri pari tuoliperheestä. Kulunut pöytä, sammalliina ja hullunkurinen tuoliperhe. Ne on niin osa mun keittiöö ♥