vauvarintaman kuulumiset

Tämä vauva-arki ei ole varsinaisesti kovin kiireistä. Kaksistaan Papun kanssa ollaan päivät pääasiassa kotosalla. Olen vain innostunut puuhaamaan taas sataa ja yhtä projektia ja inspiraation kukkasta, että läppäri on päässyt miltei pölyttymään. Lainkaan pahitteeksi se ei ole, aiemmin saatoin istua läppärillä muuten vaan työpäivän verran... Instagramissa olen ollut aktiivisempi ja siellä saakin reaaliaikaisempia kuulumisia. Sitten asiaan, vauva-arjen juttuihin.

Yleisesti ottaen tämä on ollut hauskaa. Siirryimme viikko takaperin sohvalta sänkyy ja hyvin on nukuttu. Mieskin, vaikka alkuun vähän empi vauvan ottamista sänkyyn. Vähän vaihdellen Papu herää yöllä kahdesta viiteen kertaan, välillä saattaa nukkua neljäkin tuntia putkeen. Se ei varsinaisesti haittaa, mutta itsellä olisi silloin jo kova tarve tyhjentää pakottavat rinnat :D

Pisimmät unet ovat nyt viimein kääntyneet illan ja yön suuntaan. Papu herää aika täsmällensä kuudelta, auringonnousun pintaan. Saatan saada kitkutettua sängyssä puoli kahdeksaan asti, mutta nukkumaan en ole saanut. Papu kitisee niin kauan, että noustaan aamutoimille. Aamupalaa syödessäni hän saattaa kuitenkin nukahtaa sitteriin, vähän epäreilua :p

Olemme ulkoilleet melko paljon ja siellä ne parhaat päikkärit vietetään. Samalla ulkoilu on myös ns. omaa aikaa, koska luonto. Ja Papun nukkuessa pystyn puuhaamaan koirien kanssa. Manducan reppu on ollut ihan loistohankinta. Sen verran ovat polut olleet liukkaita, että metsään emme ole vielä uskaltautuneet. Tiellä kuitenkin päästeltiin viime viikolla toistamiseen seitsemän kilometriä reppukyydillä. Nyt iltaisin on vaunuteltu reipasta viittä kilometriä. Pidempääkin matkaa menisin ilomielin, mutta meillä kotosalla ei oikein vaunuilla kuljettavaa tietä ole. Lenkki alkaa yleensä roskien viennillä ja jatkuu pellolle. Siellä vedetään pari kertaa eestaas ja kotitie päästä päähän. Naapurit hieman katsoivat, kun sitä kilometrin pellon pätkää päästin yksi ilta edetakaisin tavoitellen kuutta kilometriä. Myönnettäköön, että sama maisema, jonka näkee koko ajan päästä päähän, vähän tympäisee. Jopa koiraakin!

Vessahätäviestintä on lähtenyt kivasti alkuun hetkittäisistä taantumista huolimatta. Papu oppi viikossa pyytämään vessaan. Ilmeisesti vaihtoehto kuivasta vaipasta vaikutti mieluisammalta. Nyttemmin vessaan pääsy ei vaadi enää hysteeristä huutoa, vaan ymmärrän jo vähän pienemmistäkin merkeistä. Valtaosa ulosteista menee viemäriin, joka kerta tulee kyllä pissakin. Koska olen hirveän kiinnostunut kaikesta oppimisesta, vuorovaikutuksesta ym. tämä on ollut mielestäni ihan mahdottoman kivaa. Samaahan minä olen koiranpentujen kanssa puuhannut, ottanut ne suihkuun mukaan, nukuttanut viereen, harjoitellut sisäsiisteyttä :D

Kestovaipat otimme käyttöön viime viikolla. Hommasin ja sain niitä jo raskausaikana, sen kummemmin perehtymättä. Moni kertoo kestoilut olevan työlästä, tylsää, vaikee ja kaikkea muuta negatiivista. Osa tutuista on kokeillut ja lakannut miltei samantien. Meillä kävi niin, että havahduin kaapissa olevien kertisten olevan liian pieniä. Otin kestot käyttöön ja nyt olen sitä mieltä, että yhden yhtä kertakäyttövaippaa ei meille enää osteta. Tosin roskislenkkini ovat nyt harventuneet :D Rahaa säästyy ihan huomattavia summia, vaippoja saattaa vuorokaudessa kulua toistakymmentä.

Meidän kestovaipat ovat taskuvaippoja, kiinnityksen napeilla tai tarroilla. Vaipassa on kosteudensulku kuori ja imuosa vain laitetaan taskuun. Sitten vaippa jalkaan. Olen kokenut kestovaipat myös muodoltaann sopivimmiksi ja säätömahdollisuudet ovat hyvät. Kertisvaipasta etenkin kakat tulivat usein selkää pitkin vaatteisiin... Ja sama kai se on pestä vaippoja kuin sotkeentuneita vaatteitakin. Pesukone meillä pyörii joka tapauksessa nykyisellään päivittäin, joten kestot eivät senkään suhteen lisää työtä.

Jos vain yhtään kiinnostaa, niin suosittelen ehdottomasti kokeilemaan kestovaippailua! Ei kannata tuuudittautua omiin tai muiden ennakkoluuloihin. Loppuviimein kestoilu on tosi vaivatonta ja natsaa hyvin yhteen vessaviestinnän kanssa.

Imetys on sujunut myös kivasti. En ole sen suhteen ollut kovin fanaattinen ja Papu on saanut myös korviketta. Rintapumppu on kyllä ja maitoa voisi pakastaa. Jos kuitenkin jätän Papun kotiin miehen kanssa, on pakkasesta maidon sulatus kuulemma vaikeaa. Riittävän haasteellista miehelle on ollut korvikkeen kippaaminen pulloon. Kyse on toki varmasti vain epävarmuudesta ja jännityksestä jäädä kahden vauvan kanssa. Hyvin ovat nekin kerrat menneet. Pari pidempää kauppareissua Papu on ollut siskollani hoidossa. Sisko onkin ollut ihan riemuissaan ja Papu olisi sinne tervetullut useamminkin. Vaan enpä lainaa hoitoon ellei ole aivan pakko. 

Olikin kyllä hyvin erikoinen tunne, kun jätin Papun ja suljin oven. Kai se on näitä äidinvaistoja? Muutonkin huomaan pientä kärkkäyttä ja hysteerisyyttä toiminnassani. Koirienkin kanssa olen ollut tarkka kaikessa, nyt vauvan suhteen... ehkä vähän natsi? No mutta onhan vauva nyt totta kai ihan ykkönen ja oma mussukka ♥