kännykkäkuulumiset evakkoviikolta

Hyvää kuuluu ja jutututtaa (kaameaa miten laiska päivitystahti). Tyhjänpäiväistä kirjainsotkua alla.

Pääsiäinen kului rattoisasti perheen kanssa. Tein ensimmäistä kertaa pashaa ja ulkoisesti se onnistuikin. Tuoreananas oli kuitenkin päässyt pilaantumaan ja maku oli melkoisdn karvas, höh. Lammaslihapullat ja kasvislisäkkeet kuitenkin onnistuivat, nam.

Toisena pääsiäispäivänä, eli maanantaina mieheni huomasi pienen vesivuodon keittiössä. En näistä juuri ymmärrä, mutta lattia oli nihkeä lavuaarin alta, eli mistään tulvasta ei ollut kyse. Jouduttiin kuitenkin laittamaan vesi poikki.

Koska ei ole pakko selvitä ilman vettä ja varsinkin vauvan kanssa olen vähän laiska sulattamaan lunta, lähdimme tiistaina vanhemmilleni. Viikko sujuikin joutuisaan, eilen illalla tulimme kotiin. Läppäri ei ollut mukanani, joten kuvia on edelleen vino pino odottamassa. Kamera sentään oli matkassa, joten käsiteltävät kuvat eivät ihan heti lopu :D

Kuvakoosteeseen pikakuulumiset, kävimme äidin kanssa parina päivänä 7km lenkillä. Savu oli koko lenkin vapaana, Louna ja äidin Myy vain osan matkaa. Toisdlla lenkillä Papu oli minulla repussa, toisella kertaa nukkui vaunuissa. Niin hienoa lenkkikeliä ja rakastan noita syrjäisiä reittejä. Latasinkin SportTrackerin siinä toivossa, että tulisi oikeasti lenkkeiltyä. Asetin viikkotavoitteeksi 21km, siispä tänään pitäisi kävellä vielä 4,4km.

Omatoimipatikallakin kävin, kun suuntasin auringonlaskun aikaan koirien kanssa metsään. Ihan järkkymäärä lunta, eteneminen haasteellista kun upposin jatkuvasti reiteen asti. Huhhei, se kävi kuntoilusta, koirillakin. Lenkkeiltiin sellaisessa kohtaa, ettei näkynyt muuta kuin vanhat ketunjäljet. Riistakameraan oli kuitenkin viime yönä osunut pari supia.

Louna koiramme on vanhemmillani vielä tovin. Karmaiseva karvanlähtö... Odotan sille parturiaikaa, joka venyi tosin toukokuun puolelle. Sitten on tervetullut takaisin. Lounan oli tarkoitus lomailla vaan sen aikaa kun olimme sairaalassa. Taas kuitenkin venyi ja venyy vieläkin. Mikäs siinä kun viihtyy. Saanpa rutiinin pyörimään ennen kuin opastettava otus kotiutuu takaisin.

Jotain Papustakin, nimi on päätetty ja ristiäiset ovat parin viikon kuluttua. Papu on kova syömään, tosi kova. Rytmi on kovin vaihteleva, toissayönä sain nukutuksi kolme tuntia, viime yönä nukuttiin miltei koko yö. Seurallinenkin on pienestä tullut, ei muuten nuku aamupäivällä välttämättä ollenkaan. Ja on kiukkunen jos ei ole seurusteluseuraa. Hymyilmeitä reenaa, järjestelmällisesti ei kuitenkaan vastaa hymyyn, vielä.

Vekku-pupulla kevättä rinnassa tai ainakin karvanlähdössä. Huhtikuun loppupuoliskolla pitäisi kanikaverin kotiutua, niin Vekun yksinäinen elo loppuu. Vuosi sitten Vekku jo ulkoili. Nyt pihassamme on lumikinokset. Ehkä Vekku pääsee silti pian ulkoilemaan. Luoksetulon muistelua on helpompo harjoitella, kun pihassa on vähemmän syötävää :D