missä olet, kevät?

Reilu viikko takaperin oli suojeliä. Oikein muutaman päivän peräkanaa. Kävin tuolloin ulkoilemassa ensimmäistä kertaa synnärin jälkeen ja kyllä piristi. Sittemmin olenkin jaksanut ulkoilla päivittäin. Suojakeli tuo heti kevätfiiliksen, sillä aurinkokin hiukan pilkisteli. Vaan niin tulivat kovat pakkaset takaisin ja pariin kertaan uudet lumetkin. Uusi lumi on vanhan surma, mutta milloin? Tässä nyt kolmatta kertaa viikon sisään tiputtelee hiutaleita...

Vähän erilaisista maaliskuun keleistä huolimatta pihassa on vilskettä. Koska meillä on kotolaisena täällä toistaiseksi vain toinen koiristamme, on ulkona hiljaista. Koiramme eivät tarhaile yksistään, joten vierailija otuksilla on rutkasti aikaa ja turvallistakin seikkailla pihassamme. Kaksi valtavaa rusakkoa viettävät öitään omenapuiden alla. Seurailen öisin niiden touhuja ikkunasta. Kuusikon oravat ovat käyneet röyhkeiksi ja rohkeiksi. Ovat lintulaudalla tämän tästä ja tänä aamuna joku kurre oli tepastellut oven takana! Omenapuiden oksia syö joku korkeammalta, kuin rusakot. Joku on myös tallannut metsästä polun pihaamme, eikä se ole minun tekemäni. Viimein löysin polulta pienen sorkan jäljen, peuratkin ovat uskaltautuneet pihaamme! Eläimet ovat toden totta liikekannalla, linnut pitävät melkoista viserrystä ja vähän meteliäkin. Jokaisessa pihamme pöntössä häärää tinttipariskunta. Yksi tintti istuu joka aamu ikkunalaudalla ja katselee keittiöön.

Vaikka pakkaskelit palasivatkin, on ulkona ollut hienoa keliä. Aurinko on paistanut joka päivä ja lämmittääkin jo. Nyt parina päivinä on käynyt kyllä ihan tosi kylmä tuuli, mikä on vähän rajoittanut ulkoilua. Eilettäin pellolla tuntui, että koirat lähtevät vielä lentoon...

Hiukan kanikuulumisia tähän samaan, kevään mittaa kun tapahtuu silläkin saralla. Vekulle on näillä näkymin löytynyt kotia kaipaava kaniherra. Maalis-huhtikuun vaihteessa on pupu tarkoitus hakea tänne. Vekku onkin viihtynyt yläkerran aulassa hyvin ja saa asustella siellä sen aikaa että ulkotarha on rempattu. Tarha olikin mennyt melkoisen huonoon kuntoon lumen painosta. En tietenkään käynyt lumia tiputtelemassa katolta, kun siellä ei kaniakaan ollut. Tasakatto oli romahtanut, kaatanut puolittain väliseinän ja liikutellut tarhan runkoa. Heti lumien sulettua onkin ryhdyttävä tositoimiin. Pohjaan pitää ajaa mursketta ja sen päälle hiekkaa, tarhan toiselle syrjälle täytyy kaivaa oja. Peltikatto pitää uusia ja viimeistellä vinoksi, sekä verkottaa kaikki pienetkin raot.

Kevättä täällä kovasti odotellaan, olisi Vekulla mahdollisuus ulkoilla ja koirille uusia tuoksuja. Kotona oleva Savu pääsikin ulkoilureissullani temppuilemaan. Taidetaankin kevät ja kesä jumppailla kimpassa.