hengähdystauon raportti

Kesä se mennä vauhahti ohitse. Pihakoivuissa on keltaisia lehtiä, illat ovat pimeitä ja pirtissä alkaa olla viileä. Olen harmillisesti itseäni kuormittava suorittajatyyppi, mutta tämän kesän oppikoulu oli tehokas. Remppaevakon vuoksi en voinut tehdä niitä asioita, joita minun piti tehdä. Opin hahmottamaan paremmin, mitä oikeasti haluan tehdä, sekä priorisoimaan ne pitää tehdä asiat tärkeysjärjestykseen. Siispä täällä kotosalla on kaikki vähän hujan hajan, kanit eivät opetelleet temppuja, kasvimaan puolikas kuoli ja pitkä liuta muita samanlasia juttuja.

Viime viikko meni huilatessa ja pakollisia puuhia tehdessä, sillä oli miehen viimeinen lomaviikko. Toissaviikon olimmekin reissusa. Yhteinen loma oli enemmän kuin paikallaan. Lähdimme matkaan maanantaina neuvolan jälkeen ja olimme perillä tiistai yönä.

Reissu oli ensimmäinen perhereissu. Olen tehnyt kaikki reissuni yksin/koiran/kaverin kanssa, mutta en koskaan miehen kanssa, lukuunottamatta paria hotelliyötä. Olen miestäni enemmän seikkailija luonne ja tykkään reissussa tehdä kaikkea mahdollista ja vähän enemmänkin kuin ehtisi. Lapsuuden reissumme keskenään ovat olleet hyvin erilaisia ja alkuloma olikin vähän kompromisseja ja hiomista. 

Opin lomareissussakin paljon. Luonnosta voi nauttia vähän vähemmälläkin vaivalla, ei aina tarvitse väkisin kävellä kymmentä kilometriä, jos lähelle on mahdollista päästä autolla. Aamulla ei ollut mikään pakko nousta aikaisin, sillä mies kertoi etukäteen, ettei aio ennen puoltapäivää liikkua mökistä. Siispä relasin vähän itsekin ja nukuin niin pitkään kuin Papu suinkin antoi. Aikaisten aamulähtöjen sijaan, istuinkin sohvalla neulomassa villatakkia.

Harmaita hiuksia tuotti myös - ehkä vähän pakkomielteiseksi muodostunut - ekologisuus, sillä meillä oli hetkellisesti vesi poikki ja muutoinkin rajalliset pesumahdollisuudet. Niinpä jouduimme ostamaan pakkauksen kertakäyttövaippoja ja kosteuspyyhkeitä. Jotain positiivista kuitenkin, molemmat löytyivät suomalaisina versioina. Muitakin joustoja ekojutuistani jouduin tekemään, mutta nekin toisaalta kasvattavat. Ei ole tarkoitus stressata ja syyllistää itseään sairastumiseen asti, vaan tehdä parhaansa sen hetkisillä voimavaroilla ja resursseilla.

Kaikenkaikkiaan yhteinen reissu sujui hienosti, vaikka lomatottumuksemme ovat hyvin erilaisia ja koira ja vauva olivat mukana tuomassa omat lisähuomiosa. Reissusta tulee pari osainen postaus. Majoituimme siis Kuusamoon, josta vierailimme mm. Ranualla ja Sallassa, sekä paikallisissa retkikohteissa.

Mitä kuuluu sinun alkavaan viikkoosi?

P.S. Ulkoasu on vähän keskeneräinen ja muuttuilee vielä tovin, en oikein osaa taas päättää.

Kommentit

  1. Mukavaa, että saitte sovitettua kuitenkin lomailutyylit yhteen, ja hyvä juttu myös, että kesä on ollut opettavainen. Minullakin on ollut ja on itse asiassa edelleenkin paljon noita "pitää tehdä" vs. "haluan tehdä" -ongelmia, samoin paineita ympäristöystävällisen elämäntyylin ylläpitämisestä, vaikka ei se elämä koskaan valmiiksi tule, teki niitä "pitää tehdä" -juttuja kuinka tehokkaasti tahansa, eikä maailma parane, vaikka me kuinka tuskailisimme epäympäristöystävällisiä tekojamme, etenkin jos emme voi asialle juuri sillä hetkellä mitään. :) Minä tulin juuri kotiin viikonlopun mökki/leiri/retki/reissulta ja tuntuu taas oudolta asettua elämään tavallista arkea kotona, mutta eiköhän tämä tästä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuulostaa niin tutulta :D Ei saisi ekoilun tai velvollisuuksienkaan antaa kuormittaa liikaa, sillä stressi se vasta haitallista onkin.

      Minusta oli hassua aloittaa arki (joka ei siis muutu kesästä mitenkään), kun muut palaavat töihin ja kouluihin. Oma sisäinen kello on myös menossa johonkin koska syksy. Ottaa hetken tajuta, että ei tosiaan ole kiire aamuisin :D

      Poista

Lähetä kommentti