uusi kanimme Kunkku

Vihdoin ja viimein löysimme Vekulle sopivan ystävän! Siniharmaa wienermix Fidel kotiutui viime viikolla. Fidel oli haettu surkeista oloista pois ja sittemmin etsimään loppuelämän kotia. Kani kastroitiin, jonka jälkeen haimme sen. Ensimmäiset päivät Fidel ja Vekku olivat eri tiloissa. Joskin Vekku oli tulokkaasta niin innoissaan, että karkasivat vähän salaa kimppaan. Maanantaina päästin kanit samaan tilaan, yläkerran aulaan.

Fidel on siis noin puolitoista vuotias uroskani. Myyjä oli selvitellyt taustoista vähän lisätietojakin. Fidel on kotoisin kanilasta, jossa kaikki kanit on kasvatettu ensisijaisesti lihoiksi. Fidel painaakin n. 5kg, vähän Vekkua isompi. Rotuina Fidelissä on sinistä wieneriä, belgianjättiä, suurihopeaa ja ranskanluppaa. Kaikista eniten Fidel näyttää wieneriltä. Tuollainen sininen väri olikin itselleni uusi, mutta nätti tottavie. Kuvat nyt vähän vääristävät, mutta Fidel on hyvin siniseen taittuva "matta"harmaa.

Kaikki on sujunut paremmin kuin hyvin, ihan kuin kanit olisivat tunteneet toisensa. Fidelin nimi muuntautui joukkoon sopivaksi, Kunkku. Nimestään huolimatta Kunkku on hyvin leppoisa ja säyseä ja kovasti paljon Vekun tossun alla. Vaan taatusti rohkaistuu, kunhan tässsä ehtii oleilla. Ja alkaa sitten riehumaankin. Koiria ei ole vielä tavannut, sillä ei ole uskaltautunut portaita alakertaan.

Kunkku oli reippaampi kuin olin ajatellut, kun on kuitenkin aikuinen kani. Nyt juoksee vastaan Vekun kanssa ja nousee vähän pystyynkin jo. Ruokaa syö kädestä ja samalla antaa silittää. Muutoin ei ole minusta kovin kiinnostunut. Koulutuksellisesti Kunkussa onkin isompi työ, sillä se on jo oppinut passiiviseksi. Enkä tiedä, oppivatko kanit kovin hyvin mallin kautta. Jos ei muuta opi mallista, niin ainakin rohkaistuu Vekun seurassa.

Kyllä toisen kanin seura lajitoverilleen on vaan ihan uskomattoman tärkeää! Yksinäisenä Vekku melskasi ja sotki, rikkoi asumuksena ja oli muutoin levoton. Moni ajattelee, ettei ota toista kania, kun yksikin sotkee. Tämä ei pidä paikkaansa. Nyt yläkerrassa on lähes pelottavan hiljaista. Pahvilaatikoita ei ole revitty samalla tahdilla, heinäkehikko ei ole kaatunut kertaakaan ja vanhan uunin pellit ovat pysyneet peikoillaan. Ja kyllä Vekusta näkee, miten se tykkää ♥

Toukokuun aikana kanit pääsevät muuttamaan ulos ympärivuotiseen asumukseensa. Siis kunhan saadaan se rempattua loppuun. Nyt sisäkaneina ollessaan ehtivät vielä opetella monia taitoja helppoa käsittelyä varten. Molemmille on tulossa valjaat, jotta ulkoilu helpottuisi ja tapahtuisi turvallisimmissa merkeissä. Tarkoitus onkin kouluttaa molemmat tulemaan luokse valjaiden laittoa varten. Vekku on myös harjoitellut kanilähtöiset kynsien leikkuun ja kuljetuslaatikkoon menemisen. Toivottavasti ehdin kuvata näistä videot ennen ulos muuttoa.

Kanit ovat saaneet nautiskella ulkoilman vihreitä, kuten tuoretta pajua ja rikkaruohoja pihastani. Rikkakasveja tai villivihanneksia kasvaa niin paljon, että niistä riittää minun kokkailujeni lisäksi myös kaneille. Ja oikeastaan ylikin jää.

Mitä ne kanit sitten itsekseen puuhailevat? Se selviää aivan pian, sillä asensin yläkertaan piilokameran.