pihakivien uusi asukas

Olemme vanhemmillani evakossa, kun keittiötä remppaillaan vesivahingon jäljiltä. Lapsuuden maisemissa on aina kiva tutkia ja muistella. Palasinkin oitis rakkaan harrastukseni pariin ja aloin hellepäivänä käännellä pihakiviä.

Aika pian ällistyneenä tuijotin löytöäni, pieenen pieni kyy. Vaikkakin etsin sisiliskoa. Olen kaivellut samoja pihakivi täoistakymmentä vuotta. Olen löytänyt lukuisia sisiliskoja, muurahaisten yhdyskuntia, muita hyönteisiä, toukkia ja sammakoita. Mutta en eläissäni kyynpoikasta! Siis kiveä kääntämällä, vau miten olin innoissani. 

Yläkouluikäisenä löysin pihan perältä kyynpoikasen ja olin ottaa sen käteeni. Etsin siis silloinkin sisiliskoa ja täällä liikkui melko iso sellainen. Tälläkin kertaa olin hyvin lähellä kyytä. Kroksit jalassa ja paljain käsin, tartuin kiven kulmasta vain muutama sentti kyyn päästä. Pikku kyy oli hyvin rauhallisen ja levollisen oloinen. Ehdin räpsiä kuvia jonka jälkeen jätin käärmeen rauhaan.

Eilen käänsin vielä varmuuden vuoksi kaikki muut kivet. Harmikseni en löytänyt muurahaisia kummempaa.

P.S. Toimiiko uusi ulkoasu edes keskinkertaisesti?