ensimmäinen adventtisunnuntai

Joulukuu pyörähti käyntiin, vuoden viimeinen ja touhukkain kuukausi. Ainakin täällä riittää touhua enemmän kuin aikaa olisi. Talvisää on ollut pulmallinen. Eilen saatiin lunta ja pikkupakkasta, tänään sataa vettä ja on sumuista.

Ensimmäisen adventin kunniaksi sytytettiin kynttilä. En löytänyt haluamaani kynttilänjalkaa, enkä siten hankkinut varsinaisia adventtikynttilöitäkään. Adventtina saa palaa nyt tuo yksi ja sama sydänkynttilä, tunnelmaa luoden.

Hoosiannaa kuullaan tänään ympäri maata ja eri kanavilta. Tämän vuoden Hoosianna 2017 onkin Tuure Kilpeläisen ja Kaihon karavaanin laulama. Rytmikäs toteutus löytyy postauksen yläosasta :) Virsikirjasta kaivoin myös toisen lapsuuden suosikkini. Virsi 15, Tiellä ken vaeltaa. Aina yhtä kaunis laulaa.

Psalmi 24:1-6

Herran on maa ja kaikki mitä siinä on,
maanpiiri ja ne jotka siinä asuvat.
Hän on sen perustanut merien päälle,
kiinnittänyt lujasti virtojen ylle.
Kuka saa nousta Herran vuorelle,
kuka saa astua pyhään paikkaan.
Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän,
joka ei valheellisesri vetoa Herraan eikä vanno väärää valaa.
Hänelle Herra suo siunauksensa,
pelastuksen Jumala katsoo hänet vanhurskaaksi.
Täaaä me olemme, kansa joka pyrkii luoksesi,
joka etsii kasvojasi, Jaakobin Jumala.

Tänä vuonna haluan käydä kuulemassa kauneimmat joululaulut ja päästä joulukirkkoon. Tuntuu, että sellaiselle olisi nyt hyvä aika. En ole koskaan muka ehtinyt. Siitähän ei ole kyse, en ole uskaltanut. Enkä ymmärrä, miksi. Lapsena minulle sanottiin, ettei liekkiä saa laittaa vakan alle. Vasta nykyään ymmärrän, mitä se tarkoittaa.

Siunattua sunnuntaita, miten sen vietätkin.