metsänantimet talven varalle

Olen aina ollut kiinnostunut luonnosta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista monessa suhteessa. Pienestä asti olen kerännyt talteen mustikat ja puolukat. Viime vuosina olen marjastanut lapsuusvuosiani enemmän ja viime syksynä kiinnostuin myös sienestämisestä. Tänä vuonna tunnistinkin itse ensimmäisen kantarellini ja keräsin ne matkaan. Päätyivät iltapalaleipieni päällisiksi, nam. Myös monet villiyrtit ja muut hyötykasvit alkoivat viime vuonna kiinnostaa, mutta vasta nykyisestä ympäristöstäni voin niitä kerätä.

Nyt onkin pakkaseen laitettu talteen jo pihasta nokkoset ja raparperit, sekä metsästä useampi litra mustikkaa. Mustikat kypsyivät koko lailla kaksi viikkoa myöhässä ja vieläkin on muutamissa paikoissa raakileita. Todellisen yllätyslöydön tein syrjäisiltä lenkkireiteiltämme, metsämansikkaa oli niin paljon, että syömisen ohella sitä sai kerättyä mukaan muutaman desin ja raakileita jäi vielä runsaasti. Metsämansikan ystävänä pakastin siitäkin osan ja menen ehdottomasti uudelleen keräämään!

Tänään suuntasimme Millan kanssa marjametsille koko päiväksi. Mikään ei ole parempaa kuin pakata eväät mukaan ja lähteä metsään tutkimaan ja keräilemään. Suuntasimme ensin varmalle mustikkamestalle ja sitten lapsuusmetsieni läheisyyteen lakkaa etsimään. Lakkaa löytyikin, meinasi tosin kaikki mennä suoraan suuhun. Loppureisusta piipahdettiin vielä metsälammella hengähtämässä ja seuranamme olleet petopelätin koirat pääsivät pulahtamaan :)

Kaneille olen kerännyt voikukkaa, piharatamoa ja puiden oksia kuivumaan. On sitten talveksi muutakin kuin heinää ja ostettua rehua. Pajun ja koivunoksista tein lettejä ja risupalloja, mukavia virikkeitäkin siis. Kanien virikkeistä ja asunnoista tuleekin vielä kesän aikana esittelypostausta.