kevään kohinaa

Ai mikä kiire? Ei kyllä mikään oikeastaan. Terveys ollut vähän ei niin kunnossa ja ensimmäistä kertaa sitä myöntää itselleenkin ettei jaksa eikä edes halua jaksaa, saati jaksa haluta. Samalla sitä uskaltaa ensimmäistä kertaa itselleen luvan olla jaksamatta ja tehdä vain sitä mitä haluaa ja jaksaa. Outoa, vähän, samalla paljon henkistä kasvua.

Kevät on ollut kokonaisuudessaan yksi vuoristorata, josta minä tipuin kyydistä. Jokunen viikko takaperin käytiin kaverin kanssa pieni päiväretki Keisarinharjulla. Se oli kivaa, viihdyin. Sopivan lyhyt ja ei tarvinnut tehdä mitään, ei olla mitään eikä jutella mitään ylimääräistä. Luonnossa tulee hyvä olo, parempi. Vaikka kevät muutoin on ollut kovin kovin myöhässä, niin huhtikuun lopulla harjulla oli kuitenkin sinivuokkoja. Tuon retken jälkeen onkin tullut lunta ja räntää vuoron perään.

Nyt jälleen näyttää onneksi siltä, että aurinkokin alkaisi paistaa ja kevät saapuisi, viimein. Koivuissa on vihreät nuput, mutta ei aivan hiirenkorvia vielä. Olin jonkun aikaa vanhemmillani ja kotiin tullessa huomasin, että pihahan onkin valkovuokkoa täynnä. Enpä ajatellut, että meidän pihassa kasvaisi valkovuokkoja, ihana yllätys ♥

Kaadoimme muutamia koivuja pihan nurkasta. Olen nurkkaan alkanut pikkuhiljaa työstämään lahopuutarhaa. Pihan julkisivuaita on risuaitaa, erilaista sellaista. Vähän kuin lehtikomposti aita :D Sellaiselta se lienee eniten näyttävän. Viherpeukaloilta tuli peittoruusua, alppikärhöä ja vadelmapuskia. Vähän amatööriä oli istutuspuuhani, alppikärhöt olivat jo pakkauksessa aika kärsineitä. Peittoruusut ja vadelmat selvisivät paremmin, tosin halla vei yhden vadelmapensaan, jota ei oltu riittävästi suojattu.

Sisällä olen pähkäillyt kaaoksen seassa, mihin ihminen tarvitsee niin paljon tavaraa, vara tavaraa ja ehkä tavaraa? Olen aika väsynyt järjestykseen ja siihen, miksi siivoaminen on niin rasittavaa. Alakerta alkaa pikkuhiljaa olla miellyttävä. Yläkerta onkin ihan toistamaata, sinne on viety kaikki minkä halusin alhaalla pois silmistäni.

Sisällä kasveilleni kävi hassusti, pinaatti lähti hyvin kasvamaan, mutta sitten se vain kuoli. Laventelit eivät edes itäneet ja tuoksuherneistä vain murto-osa lähti kasvamaan. Tärkeintä minulle oli kyllä se tekeminen, että sai tehdä ja laittaa jotain. Jotain mukavaa puuhaa, mikä täyttäisi pitkät ja tyhjät päiväni.

Ystävät ovat pitäneet pinnalla ja pikkuhiljaa alan päästä kiinni arkeen. Pääsin kavereiden matkassa tietovisaan ja toisten mukana katselemaan koiranäyttelyitä. Tietovisasta voitettiin kangaskassi, joka frisbeekuvan johdosta annettiin minulle. Koiranäyttelyissä oli kiva katsella rotuja, joita en oikeastaan muuten näe. Hoffit ja muutama bernipentu yllättivät positiivisesti. Näyttelyistä tarttui myös pientä ostettavaa mukaan.

Kevätkelejä odotellen ja toivoen. Ulkotöistä on tulossa omaa juttuansa kuvien kanssa. Nyt vain pienin askelin eteenpäin, joka osa-alueella.