majavien valtakunta

Päätä särkee. Korvia huumaa hyttysten kirkuminen kun ne kilpailevat paljaan nahan paikoista. Hiki valuu pitkin otsaa. Rinkka hiertää lantiota ja olkapäätä, se roikkuu vinossa ja on raskas kantaa. Ylämäki tuntuu loputtomalta. En jaksa enää, en pääse ylös. Ja eihän näitä ole kuin kolme jäljellä. Otan vähän koirasta tukea ja revin itseäni eteenpäin. Pyörryttää, aurinko paahtaa ja kilometri sitten auton mittari näytti hellelukemia. Niin, matkaa on takana vasta kilometrin verran ja epäilen jo jaksamistani.

Kahteen kilometriin kului aikaa liiki kaksi tuntia. Mutta selvitin perille Kuorejärven laavulle. Retkikaverini odottivat minua siellä, sain laahustaa omassa rauhassa hiljaa perässä, totutellen taas rinkkaan. Ja rinkka oli raskas, aivan liian raskas, eikä strapsin napsahdus pois paikaltaan vääntäen rinkan vinoon auttanut asiaa.

Viimein taukopaikalla, paiskasin rinkan maahan ja puuskahdin, että en kävelisi tänään enää ollenkaan. Ainakaan rinkka selässä. Menin rankaan mököttämään ja läträämään, ammensin pullosta vettä ja yritin tasoittaa hengitykseni. Miksi ihmeessä sitä lähtee kävelemään tässä paahteessa?

Aika kului nopeasti ja vietimme iltaa nuotiolla. Baileysilla terästetty pannukaakao oli mainiota ♥

Yö meni vähän kuvaushommissa, menin vasta puolen yön aikaan telttaan, kun valo loppui kesken. Hyttyset kirkuivat teltan ulkopuolella ja oli tuskastuttavan kuuma. Makuupussi oli kyllä aivan turha kapistus. Yhden aikaan väsy vei voiton ja sain nukuttua aamuun asti, itse asiassa heräsin vasta yhdeksän aikaan.

© Janika Silfverber

© Janika Silfverber

© Janika Silfverberg

Vietimme Kuorejärven rannalla yhden yön ja kokonaisen päivän. Lähdimme illalla kävelemään Latokuusikon kautta autoille, myrskyä pakoon. Opin pakkaamaan rinkan järkevämmin ja saimme sen napsahtaneen piuhan paikoilleen. Säädimme rinkkaa kuntoon ja kantaminen ei tuntunut enää pahalta. Kuuma oli, edelleen. Ja ne hyttyset. Kallioiden päällä oli kauniit näköalat ja Latokuusikko on kyllä tutustumisen arvoinen. Savun makuinen vesi meni paremman puutteessa, kun oli kova jano.

Vaan kyllä paluumatkalla ABC veti puoleensa ja ahmittiin pizzaa, kuin ei olisi saatu ruokaa viikkoon... Kokonaisuudessaan onnistunut reissu ja Isojärven kansallispuistoon on mentävä toistekin.