kuulumiset kesäpuuhien keskeltä

Olisi kirjoitettavaa vaikka miten monen postauksen verran, mutta yritän tiivistää yleiset kuulumiset pintapuolisesti samaan postaukseen. Muutama (minulle) isompi postaus vaatii viimeistelyä ja hiontaa, mutta eiköhän lähiviikkoina ala niitäkin tupsahdella julki. 

Ruokululaskelmat tyssäsivät toukokuun puoleen väliin, sillä tässä siivousten, asuntoesittelyjen ja pikkulapsiarjen lomassa ei oikein ole ollut aikaa moiseen. Kunhan kaikki väliaikainen (tämä tavara odottakoon muuttoa tässä ja nämä seuraavassa asunnossa sitten jne) on ohi, vapautuu aikaa ja mielenkiintoakin kirjanpitoon enemmän. Ruokakulumme kuukaudessa ovat keskimäärin 350-400€, jolla saa syötyä varsin monipuolisesti melkein mitä haluaa. Tavoitteenani oli kirjata kuluja koko vuosi, joten keskeytyminen vähän harmittaa. Sain kuitenkin jonkinlaisen kokonaisuuskuvan ja sitähän halusin.

Ruokailutottumuksemme ole lipsuilleet ja muuttuneet tämän puolikkaan vuoden aikana melkoisesti. Lopputulos on aika kompromissi kun keto ei ollutkaan meidän juttu ja vähähiilihydraattinenkin tuntui vähän vaikealta. Ainakin kasviksia ja luomus on lisätty, vastaavasti valkosokerilla höystettyjä tuotteita vähennetty. Heräteostokset niin netti- kuin suoramyynnistä ovat vähentyneet - myös muun kuin ruuan suhteen. Kulujen koonti ja laskeminen siis kannatti, samoin viikko- ja kuukausitasoiset ruokalistat.

Kotimme tuli viimein hieman ennen juhannusta myyntiin ja näyttöjä onkin ollut viikottain. Olemme tänä aikana selanneet kuumeisesti asuntoja ja muutamia käyneet katsomassakin. Toistaiseksi kokonaisuus ei oikein ole mätsännyt ja toki oma asunto on saatava kaupaksi ennen uutta lainaa. Vaikka tiedän arjen helpottuvan huomattavasti hieman modernimmassa asunnossa, on silti haikea ajatus luopua tästä. Vanhassa talossa on oma tunnelmansa, täällä on jo paljon muistoja ja oma viehätyksensä. Asuintila vain eittämättä loppuu ilman valtavaa remonttia kesken, joten järkevämpää on etsiä uusi koti.

Olemme listanneet tarpeemme ylös, joiden perusteella uuden asunnon pitäisi löytyä kohtalaisen helposti. Jos etsisimme asuntoja sillä silmällä mitä haluamme, tuskin löytäisimme. Minun unelmani olisi vanha maatila, miehen toive taas upouusi hirsitalo. Olisiko kompromissi siis kaksi asuntoa, uusi hirsitalo minun maatilani pihaan? :D Unelmat ovat siis sivussa ja jäissä, kunhan löydetään uusi koti kuitenkin maalta.


Kanit ovat mennä viipottaneet liki koko kesän vapaina. Tavallisestikin ne ulkoilevat kanssamme vapaana, mutta koska tarha on oikea hyttysten tukikohta, en ole hennonut kaneja aidata. Pihamme on niin täynnä syötävää ja piilopaikkoja, ettei niillä ole ollut syytä lähteä seikkailemaan muualle. Koen petoriskien olevan aika samat, olivat kanit sitten tarhassa tai vapaana. Vapaana ollessaan niillä on huomattavasti enemmän piiloja ja pakomahdollisuudet. Uskon vakaasti niiden hyvinvoinnin olevan tällä hetkellä parempi kuin tarhassa. Vapaudesta nauttimisen ohella kanit kyllä tulevat mielellään tarhaan ja pari myrskyisää yötä olivatkin siellä. Ensi viikolla meille tulee koiravieraita, joten tällöin on tietysti kanien etu ja turvallisuuskysymys, että ne ovat tarhassa. 

Koiramme Savu ryhtyi helteillä uimaan. Koko neljään vuoteen tuo otus ei ole pitänyt vedestä tippaakaan, mutta nyt se polskuttelee tyytyväisenä keskellä aallokkoakin. Mikä helpotus molemmille! Koira ei paistu auringossa ja pääsen itse liikutuksen suhteen vähän helpommalla. Savu on osoittautunut jälleen oivalliseksi vauvan ystäväksi, eikä päästä tytärtämme hetkeksikään silmistää. Toki, pieni vauva nyt ei niin vain katoakaan minnekään, toista on taaperon kanssa.


Perhearki on rullannut melkoista vauhtia eteenpäin. Pipa täyttää kohta 5kk, enkä ole sitä "kirjoitan tämä pian" aikomaani synnytystekstiäkään viimeistellyt. Haluan sen kuitenkin itseni takia jakaa ainakin muistoksi, ehkä muutenkin. Arki on ollut kahden pikkutyypin myötä aika työntäyteistä. Jalat vievät Papua enemmän kuin järki, ja pieni poikamme ehtii ja keksii vaikka mitä. Hän voi ihan spontaanisti käydä jääkaapilla, kiivetä munakennon kanssa pöydälle ja heitellä sitten kananmunia lattialle ja ilakoiden siitä, miten koira syö ne. Ikäväkseni tämä ei ollut keksitty tarina ja keittiössä odottikin melkoinen siivo. Pipa oppi kääntymään ympäri jo parikuisena ja nyt hän on aivan viis vaille valmis ryömijä. Tulen kirjoittamaan tarkemman koonnin havainnoistani kahden pikkulapsen kanssa, sekä ehkä vihdoin julkaisemaan pohdintatekstini vuorovaikutuksesta.

Tällä viikolla pääsin ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen lapsivapaalle, kun lähdimme siskoni kanssa kaupungille. Kivaa oli vaikka lopulta poissaoloni kotoa kesti vain kolmisen tuntia. Pipa oli tehnyt täydellisen syömälakon niin pullon kuin ruiskunki suhteen, joten miehellä loppuivat keinot kesken. Kiiruhdin heti tiedon saatuani takaisin kotiin, jossa minua odotti onneksi ihan rauhallinen, mutta melkoisen kiukkuinen vauva. Ehkä opetan Pipaa pullolle tai sitten maltan vielä tovin lapsivapaista ja kiikutan vauvaa mukanani.

Pikkuneiti onkin ollut mukana vähän kaikkialla, mutta kyseessä ei ole mikään huomaamaton vauva, kuten veljensä, vaan temperamenttinen tärpästikkeli. Turha luulo, että Pipa jäisi hereillä paitsi mistään, sillä hän nostaa hirveän äläkän vaikkapa reppuun laittamisesta. Hänen on ehdottomasti nähtävä kauppareissulla kaikki tapahtumat, eikä iltalenkilläkään sovi jättää havaintoja tekemättä vaikka hyttyset söisivät. Eloisa neiti on hyväntuulinen ja tyytyväinen, kunhan palvelu on kohdillaan.

Marjastuskausi häämöttää ja mustikka on paikoin ollut jo kypsää. Harmillisesti marjasato jäänee osaltani vähän niukaksi, sillä pääsen kerämään mustikkaa vain sen verran, minne vauvanvaunuilla sattuu pääsemään ja kuinka pitkälle itkuhälyttimen kantavuus riittää. Tarkoituksena on kuitenkin poimia sekä mustikat että soiden hillat talteen talven varalle.

Reissujakin alkaa pikkuhiljaa olla suunnitteilla. Olen yöpynyt ulkona viimeksi tammikuussa, joten nyt olisi korkea aika viritellä teltta edes pihaan. Vauvan kanssa olisi tarkoitus vierailla myös Teijon ja Kurjenrahkan kansallispuistoissa. Kesälomareissua suunnittelimme myös Hankoon ja jos onnistun ympäri puhumaan mieheni, tutustumme paikalliseen Tulliniemen luontopolkuun.

Mitä kesä näiden sadekelien jälkeen tuokaan tullessaan, jää nähtäväksi. Toivottavasti kaikki asiat ratkeaisivat omalla painollaan, sillä tämä asunnon etsiminen on uuvuttavaa, muuttostressistä puhumattakaan. En ole kovin hyvä odottelemaan ja malttamaan, joten tällainen odotusvaihe että mitä minne ja milloin, on vähän häirinnyt yöuniakin. Eiköhän iltainen lenkki tee taas tehtävänsä ja paremmalla mielellä uuteen viikkoon.

Kommentit