sekalaiset kevätkuulumiset kuvineen

Huhhei mikä kevät jälleen kerran! Tänä vuonna, kaiken kasvimaan ja varaston inventaarion lisäksi yritän pysyä maailmaa ihmettelevän taaperon perässä ja järjestää häitäni. Tälläkin hetkellä pitäisi tehdä sitä ja tätä, mutta nyt hetki aikaa tälle horrostavalle blogilleni. 

 Pikaiset kuulumiset hääjärjestelyistä. Varsinaiselta stressiltä olen yrittänyt välttyä, mutta nyt kun pappi vaihtui vielä viime hetkellä, ja kaikkea muistettavaa olisi muutoinkin, alkavat yöuneni hieman ontua. Häihin liittyen kevät onkin ollut yhtä sähköpostikeskustelua ja puhelinsoittoja, asioiden selvittämistä, säätöä vääntöä ja organisointia. Selväkin se tietysti on, sillä kaiken täytyisi olla ainakin melkein oikealla paikalla oikeaan aikaan, jotta puolen sadan ihmismassa siirtyilisi jotenkin järkevästi. Nyt kaikki alkaa kuitenkin olla valmista ja voidaan vain odotella mukavia juhlia. 

Lumet sulivat täälläkin pihassa sitten ihan hui hai ja nyt (vaikka vielä viime tekstistä marisin) olen päässyt keräämään nokkosia smoothieni sekaan. Myös vuohenputki ja poimulehti ovat alkaneet vihertää. Kanit ulkoilivat viime viikolla nyt viimeisen kerran vapaana. Vihreä kiehtoo niitä niin, että kototarha ei enää vaikuta tarpeelliselta. Riistakameran mukaan petovaara on kuitenkin ilmeinen, eikä pupuparkoja voi päästää vapaaksi. 

Papu on oppinut kävelemään ja ensimmäiset sanatkin ovat tunnistettavia. Suuri mielenkiinnon kohde on kiipeily ja ihan kaiken tutkiminen. Opin viimein laittamaan Papun selkäreppuun, joten meitä ei pitele enää mikään ja pääsen taas paremmin metsään. Toppavaatteet päällä en siis repun pukemisessa. Rakastan linnunlaulua, joka aamuvarhaisella on meitä ulkona vastassa ja muistuttaa kovaäänistä konserttia.

Intensiivisempiä kuulumisia ja raportteja saatte joskus. Minulla olisi asiaa kyllä sisustuksesta, kasvimaasta, viherkasveista ja kaneista, sekä hääaskarteluista, mutta jaksamista vähän myöhemmin kirjoittaa niistä. Ihanaa kevättä ja tsemppiä kaikille töiden/opintojen/minkä vaan loppurutistikseen!