retkeilyä kevään toivossa

Kuten alkajaisiksi huomannet, ulkoasua on vähän päivitelty. Hienosäätöä vaatii, mutta olen tyytyväisempi nykyiseen kuin aiempaan. Palautetta saa antaa, varsinkin epäkohdista.

Kävimme pari viikkoa takaperin Jämijärvellä Hämeenkankaan ulkoilualueella. Seuraksi saimme Even koiransa Sanin kanssa. Alkujaan meidän piti kävellä vain muutama kilometri, sillä  arvelin laskeneen kuntoni loppuvan kesken taaperon kantamisen vuoksi. Toisin kuitenkin kävi ja tasainen maasto yllätti keveydellään. Jos aikaa olisi ollut enemmän (ja valoa riittänyt), olisin jaksanut kävellä reilusti enemmänkin. Kaiken kaikkiaan päiväretkellä talsittiin siis reilut 13km. Seuraavana aamuna jalat tosin kiittivät.

Hämeenkankaan retkellä saimme nauttia raikkaasta keväisestä kelistä ja hetkittäin auringostakin. Seuraavana päivänä kotopuolessa pyryttikin lunta reilusti ja myöhemmin eräänä aamuna pakkastakin oli -21 astetta. Sen jälkeen kevään tuulahduksista ei ole ollut tietoakaan, joutsenia lukuunottamatta.

Alkuviikosta kävimme Kiiran ja collieiden kanssa Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistossa. Kevättä ei näkynyt reissulla juuri ollenkaan. Hyytävä viima ja terävä lumisade hieman latistivat tunnelmaa, mutta talvinen suomaisema oli siitä huolimatta kaunis. Evästauon ja muutaman kilometrin kävelyn jälkeen jatkoimme matkaa autolla Lauhanvuoren kansallispuistoon. Lumipyry yltyi ja harmiksemme kansallispuiston näkötorni oli vielä suljettu. Olisin toivonut nettisivuille päivämäärätarkkaa aukioloaikaa, niin emme olisi ajaneet turhaan paikan päälle. Parkkipaikalta lähti lähinnä pelkkiä latuja ja yksi lumen peittämä polku. Päädyttiin pitkästä matkasta huolimatta jättää kansallispuiston tutkiminen toiseen kertaan.

Paluumatkalla kiersimme Kankaanpään kautta, käyden historiallisesti merkittävällä Kuninkaanlähteellä. Lumisade oli muuttunut märkää tiskirättiä muistuttavaksi sääilmiöksi. Talven ja räntäkelin vaihtelut saisivat kaikella tapaa nyt riittää, me olemme aivan valmiita kevääseen ja kurakeleihin.