pitkäkorvien kuulumiset

*Ulkoasu etsii vielä muotoaan jonkun aikaa.

Täällä nämä kanitkin ovat, vaikka niistä en olekaan ehtinyt kirjoittaa. Mainittakoon että kesä oli kanien suhteen täydellinen rimanalitus ja suunnitelmat menivät sadeveden mukana viemäriin, noin kuvainnollisesti. Remppaevakon vuoksi kanit jäivät asumaan tontillemme yksin, joskin totta kai ne hoitamassa käytiin. Kuivasta kesästä huolimatta hyttyset kiusasivat kaksikkoa pitkälle heinäkuuhun, jonka jälkeen tulivat paarmat. Myrkytin tuolloin hyttysverkon, jonka sitten levittelin tarhan ympärille. Loppui tietysti kesken, enkä muutenkaan ihan tiiviisti saanut, mutta auttoi. Koppien luukuille en uskaltanut laittaa, sillä kanit ovat molemmat vähän kaikki ruokaisia.

Koska en pystynyt kesällä järjestämään kaneille tekemistä siinä mittakaavassa kuin halusin, järjestivät ne sitä itse. Ruoho oli ihan oikeasti vihreämpää aidan toisella puolen, kun laiminlyöty pihamme muistutti lähinnä kukkaketoa. Vekku on aina ollut vähän laiskanpulskea, mutta Kunkku on saanut villittyä neitikanin kaikkeen touhuun. Aluksi kanit kaivelivat onkaloita tarhaan, mikä on ihan jees. Mutta sitten ne hoksasivat kaivaa ulos tarhasta. Ensimmäisen, toisen ja laatoituksen jälkeen vielä kolmannenkin kerran. Neljännestä kerrasta en enää edes tiennyt, mistä ne oikein tulivat. Viidennen kerran kohdalla selvisi, että talvikoppi (tarhan seinästä vain sisäänkäynti luukku, itse koppi tarhan ulkopuolella) on kanien toimesta uusioremontoitu ja sieltä pääsee lattian kautta ulos. Itketti ja nauratti samaan aikaan. En olisi uskonut, että kanit ryhtyisivät moiseen. Tälle vuodelle ei kuitenkaan ollut aikaa, eikä resursseja alkaa siirtämään, purkamaan ja korjaamaan koppia. Toisaalta, nyt kanit eivät ole karanneet enää kertaakaan. Ehkä takaportti luo turvaa ja toisaalta, ei pihassa enää ole syötävää.

Kunkku varsinkin aiheutti päänvaivaa karkailuillaan. Se kun ei vielä(kään) tule kutsusta luokse, eikä muutoinkaan arvosta käsittelyä. Eikä minulla ollut kesällä aikaa luoda siihen suhdetta suunnitellulla aikataululla. Yhtenä niistä kuumista kesäpäivistä, Kunkkua ei saatu millään keinoin huijattua tarhaan tai muutenkaan kiinni. En uskaltanut sitä määräänsä enempää jahdata kuumassa ja niinpä se jäi ladon alle yöksi. Tulin aamulla takaisin ja herrakani odotteli tarhan portilla sisäänpääsyä. Loppu hyvi, kaikki hyvin.

Huolimatta surkeasta kesästä, kaneilla on kuitenkin toisensa ja ihan keskiverto tai jopa pykälää mukavampi elämä. Vaikka en ehtinytkään kouluttaa temppuja ja käsittelytoimenpiteitä. Kanien silmissä ne eivät kuitenkaan ole järin arvokkaita asioita, eivätkä ne mitenkään kärsi seurani puutteesta. Nyt syksyllä tilanne on onneksi toinen ja olen ehtinyt pakollisen siivouksen lisäksi vähän hengaillakin kanien luona. Se on myös ihanan lataavaa omaa aikaa.

Kanien onneksi päädyimme kaatamaan omenapuusta isoimmat haarat pois. Tämä tiesi jykeviä runkoja ja lehteviä risuja. Risut ovat tarjoneet suojaa ja onpa niillä herkuteltukin. Mahdottoman nopeasti syövät kuoren pois isoistakin rungoista! Talven varalle niputin palsternakkojen naatit ja vein ne saunalle kuivumaan. Laskelmoin että kymmenen nippua riittäisi, jos kerran viikossa antaa talvella. Olisin tietysti tehnyt nippuja lisää, jos pihassa olisi ollut tuolloin jotain vihreää. Vaan eiköhän näillä pärjätä.

Rehukausikin aloitettiin viikko takaperin, kun ensimmäiset yöpakkaset alkoivat häämöttää. Tarjoilin ensimmäiset rehut palloista, mutta eiväthän nuo omaa palloa halua, vaan kaverin. Siispä hommasta ei kahdenkaan pallon kanssa tullut mitään. Olen sitten sen puolitoista desiä ripotellut maahan. Hyvin on sekin kelvannut. Munakennoja olen kerännyt ison läjän, joten heti kun on vähemmän kiire aamu, kanit saavat ruokansa niistä.

Kunkku on tosiaan tuoreempi tulokas ja on kesyyntynyt hirmu hyvin kaikkiin puutteisiini nähden. Kunkku antaa silitää, syö kädestä ja hyppii vastenkin ruokaa odottaessaan. Kunkku on myös vähän possu ja tomerasti kaikessa mukana, hyppien kottikärryihin ja katsellen sentin päästä koppien siivousta. Koiriakaan Kunkku ei enää heti säntää piiloon ja oikeastaan vanhempieni pikkukoiraa se vähän ojensi. On epäkohteliasta painella kanitarhaan häntä pystyssä ja rinta rottingilla. Nyt sen pikkukoirakin tietää.

Koska Kunkku ei vielä ole tottunut käsittelyyn, olen yrittänyt vältellä väkisin kiinni pitämisiä. Lukuunottamatta karkausreissut, jolloin kiinni pitämiselle ei mitään voi. Tuskailin kynsienleikkuun kanssa, kunnes hoksasin, että kanit tykkäävät nousta verkkoa vasten ruuan perässä. Näin kynnet työntyivät kuin vahingossa esille ja sain ne leikattua. Voisin melkeinpä väittää, että kanit eivät edes huomanneet. Tämä tekniikka ei ainakaan tee hallaa suhteellemme ja Kunkkukin pääsee sitten opettelemaan yhteistyötä kynsien leikkuussa. 

Nyt syyspuhteena asetin itselleni tavoitteeksi opettaa kaneille valjaiden pukeminen. Siitä seuraisi kuitenkin mukavaa, turvallista jaloittelua pihassa. Kouluttaminenkin on virikkeistämistä ja samalla yhteistyö kehittyisi.  Myönnettäköön, että kanien ulkona asuminen nostaa kynnystä niiden kanssa touhuamiseen. Jos olen yksin kotona, on pakattava vauva ulos mukaan. Jos hän ei suostu nukkumaan, touhuan kanien kanssa sen aikaa, kuin napero suostuu vaunuista katsomaan. Ennen kuin kukaan ehtii kysyä, kanit eivät voi valitettavasti asua sisällä mieheni pahentuneen heinäallergian takia. Alunperinhän Vekku asui sisällä, mutta toiveikkaasta siedätyshoidosta huolimatta, mies tukehtuu samaan huoneeseen mennessään. Enkä toisaalta tiedä, miten kanit hahmottavat lattialla mönkivän vauvan. Koiraan verraten, tuskin mitenkään? Siispä vain touhutaan ulkona niin paljon, kuin mahdollista. Ainakin ulkotarhaa on helpompi ja vaivattomampi sisustaa, kuin mitä sisätiloja aiemmin.

Kanien instagram @kuivavuoren_kanit päivittyy hiukan useammin ja reaaliaikaisemmin, kuin blogi. Joskin siellä joutuu tyytymään kännykkäräpsyihin ja nyt pimeän tullen todella surkealaatuisiin. Syksyn aikana on tarkoitus kuvata tännekin videota kaneista, siis sillä varauksella, että syksy menisi yhtään suunnitellusti. Ilman minkäänlaisia evakkoja.

Energiaa pimeneviin iltoihin, syysterkuin kanit