voisiko vauvalta kysyä?

Miltei kolme kuukautta äitiyttä takana ja hirveästi pohdittavaa ja kyseltävää. Huomaan pyöriväni  samojen asioiden äärellä, kuin koirienkin kanssa. Muutamat asiat ovat vähän ihmetyttäneet, joten ajattelin kirjoitella näkyville ajatuksiani. Myös kommunikointi vauvan kanssa on herättänyt paljon ajatuksia ja päätinkin kirjoittaa nyt kaiken tähän samaan. Ensin kuitenkin havaitsemani epäkohdat.

Jo sairaalassa osastolla näytettiin napatyngän putsaus. Napatynkää ohjeistetaan putsaamaan ihan rohkean ronskisti, sillä se ei satu vauvaa. Miksi juuri napatyngän putsaus saa vauvat itkemään? Tein hieman omatoimista tutkimusta ja kokeilin eri aikoihin erilaisia hoitotoimenpiteitä Papulle. Kaikista tekemisistä ainoastaan napatyngän puhdistus aiheutti äänekästä parkumista. Jos se ei satu, miksi vauva itkee? Mitäpä jos omasta haavastasi olisi rupi lähtemässä ja putsailet haavaa vähän ronskimmin ottein? 

Toinen kiinnostava juttu on tutti, joka on meilläkin käytössä. Ensin tuttia vähän ehkä tuputetaankin, jotta saadaan vauva se hoksaamaan. Tutista voi tulla hyvinkin tärkeä turvaväline. Miten sitten tutista eroon? Minä en ole kuullut muita tapoja, kuin että tutti vain katoaa tai että imuosa leikataan pois. Millaisen olon vauvalle saa aikaiseksi, kun jokin tärkeä turvaa tuova elementti katoaa ja pitäisikin olla ilman? Minulla ei ole mitään tähdellistä ideaa vieroitukseen. Tällä hetkellä Papu pääsääntöisesti valitsee harson ennemmin, kuin tutin. Seuraavia tutteja enää tuskin ostan, sillä näyttäisi jäävän luonnostaan pois. Te joilla ei ole tuttia, niin millä olette ns. korvanneet sen vai oletteko millään? Entä te, jotka olette jättäneet tutin pois, niin miten?

Unikoulu on myös vähän kummastuttanut. Jos en ole aivan väärin ymmärtänyt, pieni lapsi peitellään nukkumaan ja jätetään nukkumaan. Vauva saattaa huutaa ja korkeintaan rauhoitellaan takaisin sänkyyn. Miksi itkuun tulee päivällä vastata, mutta yöllä ei? Vauva ei varmasti itke turhaan. Itku on vauvan keino kertoa tarpeistaan ennen, kuin oppii puhumaan. Jo ennen itkua vauva lähettää kuitenkin lukuisia signaaleja, joilla ilmaisee asiaansa. Jos kukaan ei vastaa viimeiseen oljenkorteen - itkuun -, vauva kyllä hiljenee. Mutta miten itse kokisit tilanteen, kun hätääsi ei yhtäkkiä kukaan vastaakaan? Ammattikouluaikoina kerrottiin, että itkunsa keskeyttävä vauva luovuttaa, ja kokee olevansa hylätty.

Olen vähän harmistunut ihmisten suhtautumisesta vauvoihin. Moni pitää vauvoja tyhminä tai perinteisinä "syö, nukkuu, pissaa/kakkaa ja itkee" -koneina. No aluksi tuota kaikkea tapahtuu toki paljon ja tiheästi, mutta vauva ei ole tyhmä. Jo ensimmäisinä päivinään vauva viestii hienovaraisin elein ja yrittää saada tarpeensa ymmärretyksi. Vauvan kanssa kannattaakin viettää paljon aikaa, jotta oppisitte tuntemaan toisenne. Jo ennen nälän tai vessahädän äänimerkkiä, vauva on liikehtinyt ennakoivasti. Ei siis auta, kuin seurata tarkasti, minkä liikehdinnän jälkeen tulee viimeinen äänimerkki mistäkin asiasta.

Koska vauvat eivät yleensä puhu ensimmäisen vuoden aikana, on toimiva vuorovaikutus ihan oma juttunsa. Vauva ei aivan ymmärrä meitä, emmekä me vauvaa. Tämä voi turhauttaa molempia ja etäännyttää meitä vauvasta. Helposti tulee rutiini, että tehdään vain tiuhaan toistuvia hoitotoimenpiteitä, sen kummemmin ajattelematta. Mutta voisiko vauvalta kysyä tai voisiko hän itse kertoa, mitä tarvitsee ja milloin? Voisiko vauva itse ilmoittaa, kun on valmis pukemaan/riisumaan tai vaihtamaan vaipan? Olisiko meillä ehkä hetki aikaa kuunnella, mitä asiaa vauvalla on?

Vuorovaikutteinen toimintatapa, vauvan mahdollisuus valita ja hallinnan tunne parantavat suhdetta vauvaan, sekä vaikuttavat itsetuntoon. Vuorovaikutusta kannattaa kehittää eleiden ja rutiinien kautta, kun puhetta ei vielä ole. Vauvalle kannattaa muutenkin selittää kaikki päivän asiat puheen kehittymisen tukemiseksi. Sen lisäksi kannattaa odottaa vauvalta myös kontaktia vastaukseksi, sekä aloitteita. Milloin vauva haluaa keskustella ja pyytää jotain?

Vessahätäviestintä onkin vuorovaikutusharjoittelua parhaimmillaan. Meidän kohdallamme harjoittelu on edennyt mukavasti. Tunnistan vessahädän joistain eleistä, viimeistään pitkästä ääneen haukottelusta, jos en ole silmä tarkkana seuraamassa. Tämän jälkeen mennään vessaan ja nykyisin Papu pissaakin miltei heti. Varsinaista sanallista vihjettä vessareissulle ei vielä ole, mutta liitän virtsaamiseen pssss vihjeen. Nyt sanon vihjeen samalla kun Papu pissaa ja kehun. Myöhemmin sanon vihjeen, jonka vauva tietää tarkoittavan pissaamista. Nettilähteissä neuvotaan erilailla, mutta en koe tarpeelliseksi houkutella vaan odotan mieluummin vauvan oma-alotteista toimintoa.

Menipä rönsyileväksi ja katkonaiseksi, mutta kun niin paljon olisi asiaa :)

Vessahätäviestinnästä kiinnostuneet hox! Tiistaina 5.6 klo 12.30 ilmainen webinaari vessahätäviestinnästä täällä. Kannattaa ehdottomasti pistää kalenteriin ylös ja osallistua!

Lähteet

Independent; Sexuality expert criticised for suggesting parents ask their baby's permission before changing their nappy
Kestovaippa; vaipaton
Maailman kuvalehti; Luonto ja kukkaro kiittävät vaipatonta vauvaa
Vaipatonvauva.fi
Kiintymysvanhemmuusperheet; vvv