viimeisiä viedään
Kuvissa rv35+3 ja näillä näkymin viimeiset raskausposet joihin vaivauduin (aina yhtä kiusallista ja kummaa puuhaa). Tällä hetkellä käyntiin on pyörähtänyt rv37, eli tuota pikaa kaveri on täsmällensä täysiaikanen. Maha ei vielä varsinaisesti häiritse eikä olo ole tukala. Selkä sen sijaan on ihan huomattavan kipeä, riippuu aina kyllä vähän päivästä.
Mahan viiltely/vihlominen on lisääntynyt ja harjotussupistukset ovat huomattavasti kivuliaampia kuin aiemmin. Vuorokausirytmini on täysin sekaisin ja yleisväsymys vähän lisääntynyt. Keho kuulemma valmistautuu tulevaan, vaikka tuntuukin vähän nurinkuriselta kukkua ja väsyä jo valmiiksi. Aiempaan poiketen saan nykyään nukuttua päiväunia, mikä toki helpottaa.
Lenkkeily on vähän hitaanpuoleista, eikä metsä enää houkuta. Pellolla olen kyllä hangessa kahlannut, koska se on koirillekin tehokkaampaa. Viikonloppuna päästelinkin koirien vetämänä potkukelkalla useamman kilometrin. Aion niiden kanssa vetokelkkailla kyllä kuin viimeistä päivää, nyt kun vielä pystyy. Anoppi tosin tuumasi, että tuolla tahdilla Papu ei kauaa mahassa pysy. Toisaalta, olisikin kiva tavata jo.
Raskaus on sujunut aikas mukavasti kokonaisuutena. Ja tämä on ollut hauskaa aikaa, välillä kyllä vähän kamalaa kun keho muuttuu niin nopeasti ilman lupaa. Raskauskiloista ei ole stressiä, on kiva olla vähän muutakin kuin luuviulu. Painon hankkiminen muilla keinoin oli kovin työlästä, enkä oikein koskaan onnistunut syömään tarpeeksi liikkumiseen nähden. Nyt ruokakin on maistunut ihan erilailla ja on huomattavasti terveempi olo ♥
Hmm, ei mitään ihmeitä siis. H-hetki alkaa olla käsillä ja raskausaika olikin loppuviimein tosi lyhyt aika. Tuleva jännittää ja mietityttää jo melkoisesti. Tiedän lapsista paljon, mutta vauvoista en yhtään mitään. Käytäntö opettaa?
Huiii, teillä alkaa olla jännät paikat käsillä siellä! :) Muistan itse parin vuoden takaisia fiiliksia hyvin kun olin viimeisilläni ja yritin käydä metsässä kävelemässä, tasapaino ison mahan kanssa oli jo sen verran horjuva että oli pakko kääntyä muutaman metrin "metsälenkin" jälkeen takaisin :D
VastaaPoistaKuuluin myös siihen kastiin, jolla ei ollut vauvoista (tai omalla kohdallani lapsista yleensäkään) kokemusta. Vaan kummasti se oma vauva opetti nopeasti.
Tsemppiä viime metreille! Toivottavasti pieni ei pidä teitä enää viikkotolkulla jännityksessä ;)
Joo tuo kömpelyys juurikin vie vähän fiiliksen metsälenkeistä :D Joulun tienoilla väheni huomattavasti, kun en enää mitenkään pystynyt loikkaamaan ojan yli.
PoistaOn tainnut Jenny olla ruoka-aikoina kotona… ;-)
VastaaPoistaOlipas loukkaava kommentti. Oisko kiva saada tällaisia kommentteja... siis itelle?
PoistaEipä hätiä, pitää ihan paikkansa että kerrankin on ruoka maistunut :)
PoistaVastaus tyypille ”Mirette”.
PoistaNo voi hyvänen aika!! Näköjään näinkin mukavassa blogissa on noita ”toisen puolesta mielensä pahoittajia”, joiden huumorintaju ei riitä erottamaan hyväntahtoista leikinlaskua jostain muusta.
Vastauksena kysymykseen, jos pitäisin itse blogia jossa jaarittelisin omasta arkielämästäni ja jos ko. blogilla olisi yhtään lukijaa, niin kaikenlaisia hyvässä tarkoituksessa kirjoitettuja kommentteja olisi kiva saada. Sen sijaan joitakin pikkusieluisia piipittäjiä ja ties mitä ”someraivoajia” en blogiini kaipaisi.
Some on viestinnän suhteen siitä hankala että ilmeet, eleet ja äänensävy puuttuvat, jolloin tulkinnanvaraisuus kasvaa huomattavasti.
PoistaJulkisena bloggaajana ottaa riskin saada myös asiattomia kommentteja, joita en tosin julkaise. Rennolla otteella kirjoitettu blogi ei maailmaani mullista, eivätkä myöskään leikinlasku kommentitkaan :D
Toivottavasti kukaan ei ota somea, etenkään liibalaaba -blogeja kovin vakavasti :)
Aivan ihania kuvia!! Ja voi vitsi tulee omat loppuraskausajat mieleen vuoden takaa.. :) Toisina päivinä sitä lähes unohti, että on raskaana ja toisina päivinä meinasi mennä maltti, kun ei olisi jaksanut enää odottaa sekuntiakaan! :D Niin ihanaa ja toisaalta välillä myös niin epämukavaakin aikaa.. Enimmäkseen sitä ihanaa! :)
VastaaPoistaJoo ihan samat fiilikset! Ei huomaa välillä ollenkaan ja ei jaksaisi odottaakaan :D
PoistaTäällä eletään myös uutta jännittäen
VastaaPoista- laskettu aika tosin vasta kesällä, eli nyt puolivälissä menossa :)
Vanhempi koiramme on ollut tässä raskausaikana niin maailman ihanin: se on kuin iilimato kokoajan vieressäni, mieluiten aivan KIINNI. Usein herään aamulla siihen, että silmäni aukaistua, tuijottaa Tahvo 20cm päästä naamastani :D Voi rakas! ♥
Ihanaa odotusaikaa teillekin ♥ Koirilla riittääkin vauva-arjessa kummasteltavaa. Onkin yritetty etukäteen vähän harjoitella, jotta uudessa arjessa ainoa uusi juttu olisi itse vauva :D
Poista