sienikoirakokelas ja suppisrysä

Toiveikkaana olen vielä pakkaslumipuuskan jälkeen etsiskellyt sieniä. Koiramme Luppunen on oikein pätevä nenänsä kanssa ja kotona olenkin opettanut sille hajuerottelua. Metsässä neidistä ei ole vielä apua, josko ensi vuonna. Olemme aloittaneet kantarellilla ja se onkin tarkoitus opettaa mahdollisimman vahvaksi tunnistaa. Viimeksi metsässä oli Luppusen lisäksi myös Herra Prokoira (vakiintuneet lempinimet). Kaksikolla meinasi tulla sienikorista vähän kisailua, ihme että sain sen ehjänä takaisin. Korin kantamistakin harjoitellaan, Luppunen on siinä ihan hyvä, jos kyseessä ei olisi heppoinen kori. Eikä Luppunen mielellään anna koria takaisin ja se söisi korin myös mielellään tyhjäksi, jos siellä jotakin on.

Tuolla sienestysreissulla emme löytäneet mitään. Kaverini kanssa lähdettiin yhtenä iltana ihan uusiin maastoihin haukkulauma mukanamme. Pääsimme metsään vasta iltapäivä neljän pintaan ja aika pimeää oli. Otsalamppujen kanssa tallusteltiin ja ihan vitsillä otettiin korit ja kassit mukaan. Naureskeltiin että vielä kun joku meidän näkisi, pitäisi hulluna. Vaan eivät olleet korit turhaan matkassa! Vain muutama sata metriä tiestä ja suppiksia oli maassa ihan kuin sieniä sateella. Koirista ei ollut apua, meillä oli aika kiire kiskoa sienet maasta, kun olivat vielä ehjiä. Pientä hävikkiä ja vahinkoa havaittiin, kun Luppunen oli niin tohkeissaan löydöstä. Se on aina tohkeissaan, kun tongin maata. Eihän sitä koskaan voi tietää, tarkoittaako se jotain herkkupalaa.

Metsäretkeltä lähdettiin autoa kohti kiertämään pimeässä ympyrää hymyssä suin. Herra Pro köpsytti edellä ja päästi uljaana kunnon hälytyshaukun. Ajattelimme sen nähneen jonkun koiristamme kauempana. Vaan aika ryskeellä lähistöltä nousi kaksi hirveä pystyyn ja ryntäsivät ohitsemme. Isoja olivat. Oli vähän ristiriitaista nähdä hirvien ohi tielle, jossa autot autuaan tietämättöminä ajoivat ihan reilua nopeutta. Onneksi hirvet eivät väistäneet meitä tielle, vaan jatkoivat matkaa tiensuuntaisesti. Tästä havahtuneena pitää muistaa itsekin ajaa rauhassa. Laskinkin näiden hirvien jälkeen, että syyskuusta alken olen nähnyt yhdeksän peuraa ja yksitoista hirveä. Ne ainakin muistan, kuviakin olen toisinaan ehtinyt nappaamaan. Sorkkaeläinbongaaja, uusi harrastus?

Suppilovahverot päätyivät kotona pannulle ja pakastimeen. Eilen laitoin niitä kanttarellien kanssa pizzaan, nam. Pizzareseptini/kokeiluni oli niin onnistunut, että päätin jakaa ohjeesta vivahteen teillekin. Normaaliin pizzapohjaan lisäsin kuivattua nokkosta. Aika pieni määrä riittää, laitoin itse kaksi ruokalusikallista, jotta maku ei puske liikaa läpi. Pellille levittäessä päällystin pohjan siemenseoksella, mm. kurpitsan, pellavan ja unikonsiemeniä.

Täytteitä tein muutamaa erilaista, kasvisversioon tuli sieniä, tomaattia ja fetajuustoa, toiseen pizzaan lisäsin tonnikalaa. Kolmanteen pizzaan korvasin sienet jauhelihalla. En ymmärrä miksi mies ei voi millään opetella syömään sieniä :D Jauhelihahan onkin ihan sama asia... Reseptien tuunaus on innostanut minua kokkailemaan enemmän ja valmiit pizzaruudut laitoin pakkaseen. Muutamat ystävät ja miehen sisko ovat kasvissyöjiä, joten on sitten heillekin tarjottavaa.

Aikaa kun olisi vähän enemmän, niin ehtisin tänne spämmäämään enemmänkin asiaa. Luonnoksia on monta jotka ovat viis vaille valmiita. Tulossa diy ja joululahja juttuja aika paljon, toiveitakin saa heittää :)

Onko sulla vinkata sienireseptiä?