marraskuu pakettiin

Huh, nyt voidaan kai marraskuukin päättää turvallisesti ja onnellisesti! Pikku Oikku aiheutti eilen vähän huolta ja murhetta, kun oli kadonnut. Aamuruokinnan yhteydessä ei löytynyt muuta, kuin kolo tarhan verkon ali. Juuri kun pääsin kehumasta, etteivät ainakaan meidän jätit kaiva. Oikku oli myllännyt savimaahan kolon ja lähtenyt johonkin. Pimeässä räntäsäässä konttasin pitkin pihaa puputtelemassa, mutta ei tuottanut tulosta. Jos jotain positiivista, niin Vekku oli tallessa, joten yksin Oikkukaan ei taatusti olisi pitkällä. Aika loppui kesken ja oli lähdettävä töihin, hiukan myöhästyinkin.

Työpäivän kuumottelin Oikun sijaintia ja jos oli piilossa niin toivottavasti hyvässä. Tietysti toivoin myös ettei Vekku karkaisi, sillä en ollut peittänyt koloa, jos Oikku palaisi. Kotiin palattuani oli taas pimeä, mutta ei sentään satanut. Lähdin kulkemaan metsänreunaa pitkin, sillä sinne Oikku usein loikkii. Lähestyessäni vajaa, alkoi kuulua pieni jalan paukutus. Ei muuta kuin vajaan sisälle ja valot päälle. Polkeminen vain yltyi, jossain piilossa oli hyvin kiukkuinen pieni kani. Rapistelin rehukattilaa ja juttelin, auton osien takaa kurkisti puoli päätä pupua. Oikku tuumaili hetken ja juoksi sitten suoraan syliin. Kova oli nälkä ja jano!

Väliaikaismajoitin kanit kellariin, jonne viskaisin sylillisen heinää ja vesikupin. Tänään isä tuli auttamaan ja laatoitettiin osa ulkotarhan pohjaa. Tehtiin samalla myös heinähäkkiin saranallinen kansi, jotta puput eivät enää kiipeäisi sinne. Paikoitellen laatoitettu tarha vuorattiin olkisilpulla jonka jälkeen puput pääsivät muutamaan sinne takaisin. Karkuriaukkoon laitettiin pohjalle verkko ja maata päälle. Jospa Oikulle hetkeksi aikaa riittäisi yksi jännä seikkailu. Vaikkakin ensi kerralla sitä osaa heti hakea ladosta.

Näitä marraskuun lenkkikuvia katsellessa vähän huvittaa! Kuraa ja rapaa on kauhea määrä, lähes joka lenkillä on satanut vettä ja pari kertaa lunta tai räntää. Jotkin lenkit on tehty ensin lumessa ja seuraavana päivänä sohjossa. En muista vastaavaa marraskuuta ihan äkkiseltään. 

Keleistä huolimatta on lenkkeilty paljon kavereiden kanssa, koirat ovatkin tykänneet. Viime lenkillä koirat löysivät linnun luita. Selkäranka, josta lähtivät jalat. Yhtä jalkaa emme saaneet pelastettua, pieni manssi varasti sen ja pisteli parempiin suihin. Luppunen söi selkärangan. Poropuolikas jäi ilman luita, mutta sille kelpasi pellolle levitetty kakka.

Joululahjojen suhteen alan olla hyvällä mallilla. Kosmetiikkatuotteista on tekemättä ainoastaan saippuat. Käsitöistä kaulahuivi ja toiset lapaset ovat kesken. Pipot täytyy vielä viimeistellä, samoin suklaakranssit. Sammalkuusi on tekemättä, ehkä jääkin tekemättä. Olisin ehtinyt tekemään sammalkuusen aina silloin, kun maa oli jäässä ja lumi päällä.

Kaappien raivausprojekti edistyy myös, viimeisimpänä siivosin vaatekaappini. Seuraavaksi vuorossa ovat keittiönkaapit. Kun olen saanut kaapit (toivottavasti viikon sisään) tyhjennettyä ja järjesteltyä, on varsinaisen suursiivon vuoro. Tykkään pyyhkäistä kaikki pinnat joka puolelta, jos edes kerran vuoteen. Pyyhittävää on, koirien tuoma kura ja rapa pinttyvät eteisen listoihin ja hämähäkitkin ovat taas ahkeroineet katossa.

Näiden projektien jälkeen onkin sitten joulu, jonka jälkeen on aina hirveä buumi uusille projekteille. Kura_rapa marraskuu saa nyt kuitenkin päättyä ja vuoden viimeinen kuukausi vietetään rennosti touhuten ja tekemisestä nauttien :)