alan muistaa olevani raskaana

Raskaus kulkee nyt viikkoa 27 ja ensi viikolla onkin taas ultra. Nettilähteiden mukaan sikiö painaa nyt n. 800grammaa ja siltä se tuntuukin. Liikkeet tuntuvat välillä vähän häiritsevän selvästi, milloin pienet jalat polkevat kylkiluita tai pää yrittää ponnekkaasti nousta. Etenkin autoa ajaessa vähän häiritsee muljuminen, kun asentoa ei voi vaihtaa itselle sopivaksi.

Varmaankin raskaushormoonien siivittämänä olen ahkeroinut, vaikkakaan en saa valmiiksi sen enempää kuin ennen. Heräilen kuitenkin aamulla aikaisin ihan pirteänä ja ennen päivänvaloa on usein tietokonehommat, sekä tiski- ja pyykkihuolto hoidettu. Touhuaminen näkyy siinä että täällä on noin sata projektia kesken. Järkevimpiä projekteista on ollut kaappien siivous. Kassit ja laatikot odottavat kantajaa yläkertaan, jossa ne odottavat kirppikselle vientiä. Noin muuten projektini sijoittuvat koko asuntoon, olohuone on täynnä lankoja ja keskeneräisiä käsitöitä, makuuhuoneessa ja keittiössä on piirustuksia ja askarteluja. Yläkertaan mies ei olekaan hetkeen astunut ja hyvä niin. Siellä kuivuu käpyjä ja muuta luonnonmateiaalia, sekä on säilöttynä askartelumateriaalia kassikaupalla. Yläkerran läpi kulkee pieni polku, jota pitkin pääsee kävelemään osumatta pahasti mihinkään, hups. Lupasin siivota joulun jälkeen... Tosin pöytä ja yksi hylly on pakko hakkia, sillä ylhäällä on vain sänky, heteka ja sohva. Tavaraa ei siis saa järkevästi lattialta pois.

Valoisaa aikaa on vuorokaudessa kovin vähän, joten heti aamusta olen lähtenyt koirien kanssa lenkille ja hoitanut kanit. Kanilan kapea kulkuaukko alkaa olla vähän ahdas. Metsälenkeillä olen huomannut olevani kömpelö, kömpelömpi kuin koskaan ennen. Joudun kai pian tyytymään polkuihin, vaikka sitkeästi olen vielä rämpinyt umpimetsässä. Vaan pikkuhiljaa se ojan yli kiikkuminen on alkanut käydä työlääksi. Harmittavasti polkukin on liukkaassa savivellissä, eli sinänsä metsänpohja on turvallisempi kulkea. Jospa malttaisin jättää ne pahimpien risukoiden takana oleva parhaat paikat loppuvuodeksi käymättä.

Joitain mielitekojakin on. Ainakin maksalaatikkoa on ikävä. Valitettavasti sitä ei nyt raskaana voi syödä. Meetvurstikin piti jättää pois, enkä ole alkanut sen tilalla käyttää mitään leikkelettä leivällä. Tämän pidän! Sen sijaan tuliset hornetsiivet ovat uusi suosikki. En ole niistä ennen erityisemmin välittänyt, nyt voisin syödä niitä vaikka kuinka paljon ja koko ajan. Omena on toinen, kaupoista saa onneksi vielä suomalaisia omppuja :)

Neuvola onkin taas tällä viikolla, vaikka nyt vasta kirjoittelen vähän kuin viime käynnin juttuja. Painoa oli tullut 7kg, olen siis päässyt normaalipainooni takaisin (laihduin tahattomasti alkuvuodesta). Mahakin on alkanut kasvaa ihan huomattavasti. Aika alussa mahan kasvun jo erotti, mutta nyt ei voi enää erehtyä. Ulkotakeista kaikki eivät enää mahdu päälle, onneksi siskolta sain lainaan talvitakin. Toisinaan myös miehen collegehousut ovat huomattavasti kivemmat kuin omat :D

Joitain viikonloppuna sumun ja sateen välillä napsittuja kuvia. Pusero on kaverilta saatu uusi, tykkään ♥