ihanat keväiset iltalenkit

 

Vihdoin tuli kevät ja takana on jo pari päivää ihan kesäistäkin keliä. Piha viheriöityi ihan parissa päivässä ja joka vuotiseen tapaan ruohonleikkurikin sanoi sopimuksensa irti heti, kun sitä olisi tarvittu. Pihassa on puuhattu vaikka ja kuinka, mutta kasvimaan ennuste on siitä huolimatta heikko. Tyrkkäsin palsternakat vähän liian varhain maahan. Jos ne selvisivät pakkasesta, niin pintamulta ehti kuitenkin kastelusta huolimatta kuivahtaa kerran jos toisenkin, jonka lisäksi niin taapero kuin koirakin ovat juosseet kohopenkkien yli. Viikonloppuna laitetaan laatikoihin perunaa kasvamaan, joten josko ne saisivat paremman ennusteen!

Illat olen mennä vilistellyt ja tallustellut metsissä koiran ja välillä kaverinkin kanssa. Hämyisä metsä on kaikkea muuta kuin hiljainen. Auringon valo siivilöityy kauniisti puiden lomasta, luoden otolliset olosuhteet valokuvaamiseen - ei sillä että hyviä kuvia tulisi, mutta kuitenkin. Puista ja puskista raikaa melkoinen lintukonsertti ja onpa sitä aluskasvillisuudessa jokunen linnunpoikanenkin pomppinut. Myös hirvi ja useita jäniksiä on tullut vastaan, sekä viimeisimpänä lampi, jossa asui joutsenpariskunta.

Blogini ovat hiljentyneet melkoisesti, mikä osin vähän harmittaa. Pidän kirjoittamisesta ja vaikka näitä ei kukaan muu lukisikaan, niin palailen silloin tällöin fiilistelemään vanhoja tekstejä. Miten nopeasti aika meneekään ja miten isosti kaikki muuttuu. Ehkä blogi on minulle kuin nykyajan päiväkirja. Johon tosin ei tule kirjoitettua mitään niin salaista, että sen muille paljastuminen aiheuttaisi peruuttamattomia ongelmia.

Vaikka en ennätäkään läppärilleni käsittelemään kuvia, avaamaan nettiä ja kirjoittamaan ajatuksiani, kaikkeen muuhun on kyllä ollut aikaa. Neuloin juuri pitkävartisimmat villasukkani ikinä ja niistä tuli vähintään toiseksi rumimmat tekeleistäni. Mutta kun itselle tekee, niin ulkonäkö ei ole niin justiinsa. Jämälankoja onkin huisi määrä, vaikka olen niitä muillekin lahjoittanut. Jämistä on tarkoitus vuoden aikana neuloa kaikenkirjavia sukanvarsia ja ehkäpä peitto.

Pihasta on tullut enemmän ja vähemmän kerättyä kaikenlaista syötävää. Smoothieta ovat rikastaneet niin poimunlehti kuin voikukkakin. Nokkoskeitto meni jotenkin pieleen, eikä siitä tullut kovin hyvää. Vuohenputkipesto maistuu leivänkin päällä ja viikonloppuna aion tarjoilla vuohenputkipiirakkaa. Haluaisin myös tehdä kuusenkerkkäsiirappia, sekä kuivattaa pihan vihreistä itselleni viherjauhetta. Syksyllä kertonen, mitä näiden suhteen sitten tein tai jätin tekemättä.

Tämän blogin ulkoasun on tarkoitus kesän aikana hiukan päivittyä. Toissavuonna koko touhu jäi kesken, enkä ole viitsinyt muuta kuin julkaista joitakin kuulumisia tänne. Haluaisin kuitenkin blogin ilmeen olevan omalaatuinen ja minun näköiseni, mitä se ei tällä hetkellä ole. Ehkä blogin aihealueitakin pitäisi rajata tarkemmin, tiedä sitten. Vinkkejä ja palautetta otetaan vastaa.

Kaiken koti-, piha-, käsityö- ja lapsipuuhastelun ohella mieltä kohtalaisesti vaivaa paitsi korona, myös muutto. Kirjoitin aiemmin postauksen remontin tarve vai mukavuuden halu? ja silloiset ajatukseni muutosta, alkavat olla ajankohtaisia. Nykyinen kotimme on ihana ja tänne muuttaessani aioin asua täällä suunnilleen aina. Sitten jokin naksahti ja halusin perustaa perheen, joka ei ollut mielessäni talokauppoja tehdessä. Asunnossamme olisi edessä valtava remontti ja tuunaus, jos mielimme tänne mukavasti mahtua. Mutta koska tämä talo on palvellut vuosikaudet tällaisenaan, emmekä ole remontti-intoisia ja koska tämän asunnon taakse jättämiseen liittyy paljon muutakin, emme ala tätä tuunaamaan tarpeisiimme sopivaksi. Tuntuisi typerältä rakentaa lisäsiivekettä pesutiloille, eristää yläkertaa, laajentaa jne. kun Suomen maa on tupaten täynnä hieman isompia omakotitaloja vailla asukkaita.

Meillä on tälläkin hetkellä neliöitä ihan kohtuullisesti. Yläkerta vain on osin eristämätön, ja ollut meillä siksi ainoastaan varasto ja vierashuone käytössä. Alakerrassa on keittiö, makuuhuone ja olohuone. Mikäli asumme tässä vielä vuoden päästä, olohuoneestakin on pakko alkaa tekemään makuuhuonetta. Makuuhuoneeseen ei mahdu toista lasten sänkyä ja tarkalleen, Papun sänkyä ei mahdu säätämään enää yhtään isommaksi. 

Asuntoja selatessa sisimmässäni piilotteleva mukavuudenhalukin on herännyt. Minä haluan tehdä ruokaa muutenkin, kuin vain puuhellalla. Haluan pestä ja säilyttää pyykkini kodinhoitohuoneessa tai edes jossakin muualla, kuin keittiössä. Ja paljon muita vastaavia mukavuuksia, joita en aiemmin edes tiedostanut. Mutta kyllä, myönnän. Edellä mainitut ja muutama muu asia, saisivat arjen tuntumaan luksukselta koiran ja pikkulasten kanssa.

Niin haikeaa ja jännittävää kuin tämä onkin, uskon että vuoden päättyessä tämä tupa on saanut uudet asukkaat, jotka tehdä onnellisiksi. Ja me olemme löytäneet itsellemme hiukan toimivamman asuinrakennuksen. Minä haluaisin vanhaan, rempattuun maataloon. Mies haluaisi talopaketin tai uudehkon hirsitalon. Oikeasti me vain tarvitsemme pari huonetta lisää, oman pihan ja parkkitilaa autoille. Saapa siis nähdä, millaisen kompromissiratkaisun asunnon suhteen lopulta teemme.

Olen ollut töistä poissa yli kaksi vuotta. Se on käynyt selväksi, että lasten kanssa kotona ei suinkaan vain olla, mutta tämä on ollut hyvin kasvattavaa aikaa. Sen lisäksi, että olen havainnut etten tiennyt haluavani perhettä tai osannut kuvitellakaan että tämä olisi näin miellyttävää aikaa, olen ehtinyt pohtia, mitä haluan. Jos jotain, niin ainakin haluan olla lasteni kanssa mahdollisimman kauan kotona. Tätä aikaa ei saa takaisin, eikä minulla ennen eläkettä tule olemaan näin paljon aikaa tehdä juuri sitä, mitä haluan. Tosin korona on pyyhkinyt kalenteristani pois kaikki reissut ja rajoittanut sosiaalista elämääni, mutta muuten. Nyt jos koskaan ehdin tehdä pitkiä iltalenkkejä yöunien kustannuksella, harjoitella leipomaan, valita käytänkö lasten päikkäriajan neulomiseen vai koiran kouluttamiseen tai olenko kenties tekemättä yhtään mitään.

Vaikka tämä kevät on ollut erikoinen paitsi koronan, kelien ja kaiken suhteen, toivotaan kesäistä kesää ja terveyttä. Muutama rästissä oleva postaus on viimeistelyä vailla, ja pari vuotta luonnoksissa lojuneen "eläimet ruokanamme" postauksen saatte kesän aikana luettavaksenne.