menneiden viikkojen kuulumismättö


Edit// Teksti on täynnä sekä kirjoitus - että kielioppivirheitä, pahoittelut niistä.

Viime kirjoituksesta onkin vierähtänyt tovi, joten yksittäisten aihe postausten sijaan päätin mättää kaikki menneen kuukauden tapahtumat tähän samaan pakettiin. Jaottelin aiheet kuitenkin väliotsikoiden alle, jolloin jokainen voi lukea tästä seasta sen aiheen, jonka kokee itseään kiinnostavan.

Ja mitä kuviin tulee, niin täällä on taas ollut kaikkea keväisen ja talvisen väliltä. On tässä ollut kaneilla ihmettelemistä, kun yhtenä päivänä syövät auringonpaisteessa versoja ja toisena päivänä kastuvat loskassa. Aina on kuitenkin hyvä keli ulkoilla ja ulkona on suunnilleen asuttu.


Lapsiperhearki

Kertauksena, somessa vauva on Pipa ja taaperomme on Papu.

Ensimmäiset kaksi viikkoa vauvan syntymän jälkeen kuluivat mahdottoman hitaasti. Kotiuduimme heti seuraavana päivänä synnytyksestä ja olo oli kuin ei olisi synnyttänyt ollenkaan. Olin kivuton ja hyvin pirteä, valmis kaikkeen. Oli tuskastuttavaa, kun talvivauvaa ei saa ulkoiluttaa ennen kahden viikon ikää. Ulkoilu on minulle tärkeää ja jo muutaman päivän jälkeen seinät olivat kaatua päälle. Mies ei oikein uskalla vastasyntyneen kanssa jäädä kahden ja toki kun ehdin syömään tai mihin vain Pipa herää vartin päästä syömään. Viikon sisäilyn jälkeen mies kuitenkin patisti minut ulos, ollen varma että muuten sekoan lopullisesti. Kaikkien iloksi Pipa nukkui sisällä yli tunnin, kun minä ulkoilun Papun ja eläinten kanssa.

Vauva-arki pyörähti mukavasti käyntiin ja mies piti heti kaksi viikkoa isyysvapaata. Hyvä niin, sillä Papu kaipasi tietysti triplamäärän huomiota, eivätkä kotityötkään mihinkään vähentyneet. Itse vauva on ollut taas kerran tosi tyytyväinen. Mitä nyt melkoinen yökukkuja etenkin aluksi, mutta en ole jaksanut siitä stressata. Pipa ei siis mitenkään erityisemmin itse öisin, mutta kitisee ja haluaa olla pystyasennossa. Näin oli veljensäkin kanssa pari vuotta takaperin. Olen sitten hyvillä mielin herkutellut öisin ja pelaillut pleikkarilla. Aikansa kutakin ja pian tämä on muisto vain.


Päätin kokeilla vessahätäviestintää nyt Pipan kanssa uudelleen. Papun kanssa aloitin myös, mutta harjoittelu kuivui vähän kasaan. Oli niin hirveästi muutakin opeteltavaa, en kokenut onnistuvani vessattamisessa ja lopulta keittiöremppa sekoitti kuviot. Nyt Pipan kanssa touhu on lähtenyt hyvin käyntiin ja toisina päivinä vaippa saattaa säästyä kokonaan kuivana. Toisina päivinä on sitten taas muuta kiirettä, tai jos Pipa on muuten kovin kitinä päällä, on vaikea erottaa, milloin hänellä on vessahätä. Äänekkäästi neiti kuitenkin asiansa ilmoittaa, eikä paikalla olijoille jää epäselväksi, milloin vessaan on päästävä. Vaipat ovat etenkin ulosteen osalta säilyneet vallan siisteinä, ottaen huomioon että sitä itseään tulee vauvasta pihalle monta kertaa päivässä.

Aloittelin vessahätäviestinnän ihan niin, että kiikutin Pipan kaikista äännähdyksistä ja jokaisen vaipan vaihdon yhteydessä lavuaarille. (Sumupullossa on desinfiointiaine, jolla joka kerran jälkeen siistitään lavuaari.) Neiti oivalsi asian parissa päivässä ja pidättelee pitkiäkin aikoja, jos asia ei heti mene perille. Pipa on oikeastaan niin valveutunut vessatouhujen suhteen, että hän herättää vessahädän vuoksi myös öisin. Helpoimmalla pääsee, kun raahautuu yöllä viemään hänet vessaan. Vaippaan tekemisen jälkeisiä raivareita on nimittäin vaikea saada loppumaan.



Ensimmäinen viikkomme isyysvapaan jälkeen olikin, noh, mielenkiintoinen. Ja aika raskas. Siitä huolimatta, että minun pitäisi olla ammattilainen lasten suhteen, tuntui välillä etten handlaa tilannetta ollenkaan. Papu reagoi pikkusiskoon ja huomion jakamiseen melko voimakkaasti. Ensimmäisillä viikoilla hän käyttätyi mm. aggressiivisesti. Sanotaanko näin, että hänen toiminnassaan "normaaleina" säilyivät vain syöminen ja nukkuminen. Ulkoilut sujuivat, mutta muutoin kaikki oli aika kaoottista ja raskasta meille molemmille. Tuntui siltä, että joku oli vaihtanut aina iloisen ja hymyilevän poikani täysin päinvastaiseen. Taaperon voimmakkaasti muuttunut käyttäytyminen ei sinällään minua yllättänyt ja olin varautunut paljon pahempaan. Kuitenkin huonosti nukutut yöt ja miehelle napsahtaneet megapitkät työpäivät, laittoivat jaksamisen vähän koetukselle. 

Mutta, onneksi se oli vain se ensimmäinen viikko ja sitten Papu ryhtyi ylpeäksi isoveljeksi. Luotto minuunkin palautui pikkuhiljaa, kun touhuttiin jotain kahdenkeskistä spesiaalia aina, kun pystyttiin. Nyt arki rullaa jo "entiseen malliin", vain vauva lisänä. Siinä mielessä taaperon reilusti muuttunut käyttäytyminen ei ollut mikään ihme. Papun elämän tärkeät elementit, kuten koira, oli kolme viikkoa poissa. Sitten kaksi viikkoa kotona ollut isä (Papulle ne kaksi viikkoa olivat kuin piiiiitkä viikonloppu) lähti pois, eli töihin. Tilalle jäi kummallinen tulokas, joka vei äidin kaiken huomion. Voiko elämä taaperon silmissä enempää järkkyäkään? (Tietysti voi, en sitä tarkoita. Meidän taaperolle tämä oli tähän mennessä suurin muutos ikinä ja sen huomasi.) Kun koira viimein kolmen viikon hoitoreissultaan palasi (olikin ihan koiran etu, sillä lenkit olisivat olleet lyhyitä ja todennäköisesti Papu olisi purkanut stressiään koiraa kiusaamalla) oli se Papulle suuri ilahtumisen aihe. Ei puhettakaan koiran kiusaamisesta, vaan Papu oli aidosti ilahtuneen ja helpottuneen oloinen, kun tärkeä ystävä tuli takaisin ♥



Papun 2-vuotis synttäreitä lykättiin ensin synnytykseni takia ja lopulta peruttiin koronan vuoksi. Osa vieraista olisi kuulunut riskiryhmään ja osa oli juuri käynyt ulkomailla. Niinpä kävimme vain vanhemmillani syömässä kakun pois. Velipoika, joka on myös Papun kummisetä, kävi tiputtamassa lahjaksi kunnostamansa polkutraktorin ja kärryn. Lahja olikin menestys, eikä Papu ulkona enää muuta leikikkään. Ensimmäisinä päivinä traktori kiinnosti myös Vekku kania niin paljon, että lopulta siitä meinasi tulla riitaa kanin ja lapsen välille.

Olemme ryhtyneet ruokailemaan ulkona vähintään lounaan, välillä myös päivällisen. Papu on yötä päivää valmis ulkoilemaan ja sisälle palaaminen on pelkkää taistelua. Niinpä ollaan pidennetty ulkoiluaikoja reilusti ja helpotettu ruokailua. Papu on aina ollut aika pieniruokainen, mutta ulkona sellainen on pelkkä vitsi. Hän saattaa pyytää ruokaa jopa lisää! Olemme ruokailleet niin laavulla, kotipihassa, kuin takapihan metsässäkin. Ruokailun jälkeen sisälle siirtyminen tapahtuu sujuvasti ja Papu menee siitä helposti päikkäreille. Ulkoruokailu on ollut niin hauskaa, että tuskin hetkeen palaamme sisälounaisiin :D




Kanit


Pipan syntymän jälkeen mies huolehti kaneista seuraavat kaksi viikkoa. Meillä kävi pieni informaatiomoka kanien hoidossa ja niinpä pitkäkorvat liikkuivat ulkona vapaana aamusta iltaa. Itse olen päästänyt kanit vapauteen vain siksi aikaa, kun itse ulkoilemme. Mies päästi ne aamulla ja vei tarhalle takaisin vasta illalla. Tätä jatkui monta päivää, ennen kuin ruokapöydässä ihmettelin, miksi kanit ovat keittiön ikkunan alla. Kanit tietysti olivat hirveän tyytyväisiä ja ulkoilivat niin tarpeeksi, että useana iltana jo odottelivat tarhalla että ovi suljettaisiin. Takuulla ovat jatkossakin mielellään miehen hoidettavina.


Vapaana valvomatta on tietysti se riski, että käy petovahinko. Etenkin, kun sekä Vekku että Kunkku ulkoilevat pihassamme vailla huolen häivää. Uudeksi ongelmaksi osoittautui myös se, että kanit rohkaistuivat laajentamaan reviiriään niin tielle, kuin naapurin pihaanki. Eikä minkään eläinrakkaan naapurin pihaan :/ Kaneja onkin saanut melkoisesti vahtia ja muistutella omasta pihasta rehukipon kanssa vähän pitkin ulkoilua. Ojarummussa seikkailu ei ole vaarallista, mutta en välittäisiä kanien aiheuttamasta naapuririidasta.



Kanitarhassa olevaa heinähäkkiä viikonloppuna hiukan huollettiin. Olen jokusen kerran ihmetellyt, miten ihmeessä kanit repivät heinää hirvittävät määrät maahan. Vettä viedessä mies huomasi, että kanit itse nukkuivat heinän seassa. Tutkiessa selvisi, että pohja oli retkahtanut irti ja kanit pääsivät alakautta saastuttamaan heinänsä. Nyt pohja on korjattu ja heinä jälleen vain ruokakäytössä. Myös kuoppia hiukan peiteltiin, sillä uudelta puolelta vanhan puolen verkon alle, oli kaivettu melkoisia onkaloita. Tänä talvena saattoikin kaivaa miltei joka päivä, sillä maa ei ollut kovin pitkään jäässä.




Koti ja piha

Pihassa riittäisikin puuhasteltavaa melkoisesti. Isäni on käynyt takapihan metsää harventamassa reilusti. Vieläkin olisi isoja kuusia, mitkä saisi kaataa. Tuleepahan reilusti polttopuuta ja mitä noista nyt sitten keksii. Papu oli polttopuuhommissa mukana, ajamassa leikkitraktorilla purua. Tehtävä se on oltava pikkuapurillakin.

Olen keräillyt pihasta roskia ja rikkinäisiä (kuten pöytä ja saavi) tavaroita autotalliin. Jossain vaiheessa ne olisi kiikutettava jätekeskukseen. Risukasoja on siellä ja täällä, mutta risuaita on päässyt repsahtamaan. Kolme tolppaa on kaatunut tielle päin, joten en ole viitsinyt kerätä aitaan uusia risuja. Korjaustoimia vaatinee aitakin.


Pensasaidan kohdalla meillä ei mene verkkoaitaa ja se huomasivat tänä keväänä paitsi kanit, myös Papu. Ennen kesää on siis kiireesti ostettava matalaa verkkoa ja tilkittävä koko tontin reuna. Sentään koiralle pensasaita on riittävä henkinen este. Muita vaaranpaikkoja taaperolle on alapihalla iso lätäkkö ja kolme kivikantista kaivoa. Kaikenlaisia piilopaikkojakin täällä riittää, eilispäivänä Papu seurasi kaneja oven alta autotalliin. Nyt kun jalat vievät kaksivuotiasta hurjan vikkelästi, ei pihassa saa itse tehtyä oikein mitään. Tavallaan ei myöskään huvita enää satsata tähän pihaan, sillä olen asennoitunut muuttamaan täältä tänä vuonna pois.


Korona pisti hiukan suunnitelmia uusiksi. Vaikka kotiäitiarkeni on aika sama kuin karanteeniarki, jäävät mm. Norjan ja Viron reissut tältä erää tekemättä. Myös sukuloitua tulee huomattavasti harkitummin. Lomautuksen sijaan mieheni työpäivät pitenivät ja nyt alkuviikon olen lasten kanssa keskenäni. Vaikka mies tekee muutenkin pitkää päivää, hänelle voi kuitenkin iltamyöhäksi jättää pieniä juoksuhommia. Nyt Papun nukahdettua pakkaan Pipan vielä reppuun, kun kiirehdin ulos ja yläkertaan tekemään viimeisiä pakollisia toimia.

Ristiäisten osalta muutoksia tuli sen verran, että paikalle kutsuttiin papin lisäksi vain kummit. Viimeisen tiedon mukaan seurakuntatalolla pidetään pelkkä kastetilaisuus, sillä papit eivät tällä erää käy kodeissa. Kakkukahvit tarjoillaan kotona sitten kummeille. Muutaman viikon kuluttua on sitten oikeakin nimi Pipalla.

Ruokaa emme hamstranneet, mitä nyt isyysvapaan loputtua tein kolmen viikon kotivara listan ja lähetin miehen kauppaan. En muutenkaan odottanut kauppareissuja vauvan ja taaperon kanssa kovin innolla ja nyt en välitä lähteä heidän kanssaan kauppaan lainkaan. Reilu kotivara on siis ollut tarpeen ja osoittautunut toimivaksi. Ainoastaan tuoretuotteita on ostettu ja jokunen suklaalevy nyt myöhemmin.

Mielenkiintoista ja nähtäväksi jää, mitä korona tulee Suomessa aiheuttamaan. Erityisen huolestunut en osaa olla, sillä asun ja elän muutenkin niin omassa kuplassani. Tsemppiä kaikille karanteenilaisille, etätyöläisille, lomautetuille ja miten ikinä poikkeustilanne onkaan elämääsi vaikuttanut.


Tavoitteena on ennen kesää julkaista tänne maaliskuun ruokakulut, synnytyskertomus ja kestotuotteidemme esittely, sekä postaus vuorovaikutuksesta vauvan ja taaperon kanssa.

Kommentit

  1. Mukava seurata teidän arkea :) Ihanaa kevättä teille! Meillä pupu Jupsukka on rohkaistunut ja syö jo kädestä. Koiraa se vähän pelkää ja rohkaistuu pihalle iltaisin ja yöllä...silloin kun koira oli toista viikkoa hoidossa, pupu Jupsukka tuli iltaisin terassille. Nyt vähän harvemmin. Tosi söpöhän se on <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, hyvää kevättä teillekin :)

      Poista

Lähetä kommentti