sateinen ja hektinen helmikuu

 
Ai hyvänen aika näitä säätiloja! Tämä eriskummallinen etelän talvi on huomattu somen jokaisessa kolkassa ja niin myös täällä blogissa. Tai mainittu kaikkialla, se mitä omassa pihassa on huomattu. Tähän postaukseen pääsevät nyt parin viikon takaiset lumikuvat, kun tällä hetkellä piha komeilee oikeasti ihan pelkän savivellin peitossa. Pihan näkymä on kuin huhtikuun lopulla konsanaan. Kanitkin ovat läpi talven löytäneet pihapiiristä pientä vihreää ja nuoria versoja. Puut pääsimme kerran hakemaan ahkiolla niin, että oli lunta. Enää ei huvita puita kantaa, joten ahkion pohja on päässyt murskeella hinatessa vähän kulumaan... Yhden kerran ennätin koirien kanssa potkukelkkailemaan ja Papukin pääsi pulkan kyytiin. Siinä ne talvitouhut olivatkin, taputeltu ohi yhdessä viikossa.

Toissapäivänä odotettu myrsky osui meillekin ja kolisteli lumikolan (mitä se sitten enää esillä tekikään) pitkin pihaa. Puut olivat aivan viis vaille nurin, vaikka lopulta yksikään ei kaatunut. Vettä tuli melkoisesti ja sähköt räpsyivät pitkin iltaa. Eilisen satoikin vettä, samoin viime yön. Tänään näyttää onneksi kauniilta ja eiköhän tässä vielä kamerankin kanssa pihaan ehditä. Saapa nähdä onko sitten lumettomia kuvia julkaistessa hanki.

Kuumottelisi aloitella pihamaalla jo kevätpuhteita, mutta takatalven riski on ilmeinen. Puuhaa on onneksi riittänyt sisälläkin. Laatikkokaupalla tavaraa on kärrätty varastojen uumenista lahjoitettavaksi, sairaalakassi on pakattu, pieniä vaatteita ja kestovaippoja on pesty, kuivattu, viikattu, lajiteltu, järjestelty ja vaikka mitä. On selätetty myös flunssa ja vatsapöpö, sekä otettu kuvaajan kanssa niin raskaus- kuin projektikuviakin. Kaiken puuhan ohella on ollut ylitsepääsemättömän vaikea järjestää aikaa ja suunnata mielenkiinnon rippeet läppärin käynnistämiseen. Läppärillä kun tulee nimenomaan blogijutut hoidettua, niin kaikki päivittyy sitten ikään kuin myöhässä. Mutta parempi silloin kuin ei milloinkaan.


Laskettuun aikaan on enää alle viikko. Viimeisimmässä kontrolliultrassa kaikki oli hyvin ja olo on ollut vielä melkoisen virkeä. Raskausviikolle 37 asti kannoin Papua repussa, mutta enää en. Se alkaa tuntua epämukavalta, hengästyttää ja oikeasti vain liian raskaalta. Noin muuten olen kyllä jaksanut touhuta, hoitaa kauppareissut itse ja iltamyöhällä on vielä käyty kaverin kanssa metsälenkilläkin - viimeksi eilen. Mikäli olo ja tilanteet sallivat, olisi vielä kaksi iltalenkkiä tiedossa. Jonkinlaiselle lenkille koiramme pääsee tietysti joka päivä, mutta nuo parin tunnin iltalenkit jotka tehdään kaverin kanssa, ovat itselleni hirmu tärkeitä. Ja toki koiralle myös. Muutoinhan ulkoilemme pääasiassa omassa pihassa, sekä lähipellolla roskien viennin yhteydessä.

Kanit ovat mennä viilettäneet pihaulkoilumme vapaana ja vähän enemmänkin. Muutamina päivinä olen käynyt päästämässä ne vapauteen samalla, kun Savu on käynyt aamutarpeillaan. Iltapäivä ulkoilun yhteydessä on sitten ennen sisälle palaamista palautettu kanit kämpilleen. Ikkunasta tulee kyllä päivän mittaa vilkuiltua että pihassa on kaikki kunnossa ja toki Savu piipahtaa välillä kaneja vahtimassa. Naapurikin kävi lapsensa kanssa (naapurin pojalla ja Papulla on muuten ikäeroa vain kolme päivää) moikkaamassa pupuja ja katsomassa paikat valmiiksi. Käyvät huolehtimassa pitkäkorvista sitten sillä aikaa, kun olen itse sairaalassa. Kanit ilahtuivat kovasti vieraista. Vekku porhalsi ihan täysiä katsomaan naapurin lasta, jonka jälkeen säikähtikin vierasta hajua ja pinkaisi takaisin piiloon. Pienen vakuuttelun ja rehukipon voimin neitikani palasi paikalle Kunkun kanssa ja sitten selvisi ettei vieraan hajuiset ihmiset olleet vaaraksi.


Papu täyttää ihan tuota pikaa kaksi vuotta. Mihin tämä viimeinen vuosi oikein katosi? Napero on melkoisen etevä ja reipas apulainen. Puiden haku on ihan hittijuttu ja siinä vierähtää mukavasti aikaakin. Sisällä hän kantaa puut jämptisti paikalleen ja on oikein tyytyväinen tärkeään tehtäväänsä. Myös pyykkien paikalleen vieminen on edelleen kova juttu, samoin pölyjen pyyhkiminen. Järjestelee hän toki omatoimisesti sitten vaatekaappeja ja kerää pleikkariohjaimet ja kännykät lelulaatikkoonsa, mutta mitä pienistä. Jostain oli löytänyt korkkarinikin, jotka minä sitten löysin miehen sukkalaatikosta. Ei siis liene ihme, että kaikki tavarat eivät aina ole ihan siellä missä pitäisi, saati siellä mihin jätin.

Blogin luonnoslista kyllä tursuilee enemmän ja vähemmän uusia juttuja, listalla on myös muutama korjauskohde ja useimpien julkaisu roikkuu siitä, että kuvat puuttuvat. Seuraavia sisäpuuhia on kuitenkin kukkamultien vaihtaminen ja parhaan toivominen. Viherkasveille ei nimittäin erityisen hyvää kuulu, mutta niistä toisella kertaa.

Vielä ennättää osallistua arvontaan ja se kannattaakin, jos retkeily kiinnostaa :)

Kommentit

  1. Täällä on kyllä lunta niin paljon ettei kevätpuuhista ole tietoakaan ;) ja minunkin huonekasveille kuuluu talven jäljiltä aina vähän huonoa mutta mulla on vaan enää 2 orkideaa ja 2 huonekuusta, ne ovat muuten ihanan kestäviä ja nättejä <3 Ihanaa odotuksen loppuaikaa sinulle ja komealle Savu-herralle rapsutuksia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä kävi tuo lumi vain tervehtimässä :D Mun huonekasvit on kans yksitellen nyt kuollut viimeiden puolen vuoden aikana, enkä oikein tiedä miksi. Ja kiitos, sinnekin koirille rapsuja ♥

      Poista
  2. Tämä talvi on ollut kyllä ihmeellinen. Meillä kukkivat jo kirsikkapuut ja ruoho on vihreää. Näyttää ihan kuin olisi vappu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämää ei ole minulla vielä hirmuisesti takana, mutta en ole kuuna päivänä tällaista talvea kotoseudullani nähnyt. Postauksen julkaisupäivänä löysin pihastamme nimittäin sekä nokkosta että vuohenputkea, kun tavallisesti niitä on pystynyt keräämään vasta toukokuun lopulla.

      Poista

Lähetä kommentti