epäonnisempi telttaretki

 

Heinäkuisena hellepäivänä päätimme extempore, että nyt on hyvä hetki lähteä telttailemaan. Olin toki äitini kanssa suunnitellut retken etukäteen, mutta emme olleet päättäneet tarkkaa ajankohtaa. Eräänä maanantai aamuna lähdin Papu kyydissä pyöräilemään vanhemmilleni, noin 17km. En ole polkenut matkaa aikoihin, joten kyllähän se kunnon päälle otti. Kun sitten päiväkahvin aikaan päätimme, että illalla lähdetään rinkka selässä metsään, jalkani olisivat halunneet pois paikaltaan.

Tuumasta toimeen pakkasin rinkan vähän huolimattomasti ja kaikkea turhaa eksyi aika paljon mukaan - tällä erää turhaksi osoittautui myös trangia. Rinkan haku reissulla nappasin mukaan myös koiran, joka ilahtuikin retkikamoista ikihyviksi. Rinkan kokonaispainoksi tuli 18,5kg, sillä se sisälsi sekä kahden aikuisen tavarat, että koiran ruuat ja lapsen vaatteet. Yleisesti ottaen omat ja Papun pakkaukset painavat noin 15kg tai alle, joka on vielä mukava kantaa. Siitä raskaamman rinkan pelkkä selkään saaminen on suhteellisen työlästä. Hellekeli teki toki oman osuutensa, sillä vettä oli pakattava jokaiselle mukaan aika reilusti.

 

Saavuimme Seitsemisen Koveroon alkuillasta ja lähdimme kävelemään kohti Haukilampea. Äitini kantoi Papua repussa ja minä rinkkaa. Haukilammella oli jo useampi telttaseurue, mutta mahduimme rannan läheisyyteen. Kokosin teltan samantien ja heitin ylimääräiset tavarat sinne. Papu ja koirat olivat odotellessa varsin levottomia ja energisiä, joten päätettiin lähteä kiertämään Torpparintaival vielä illalla. Alkumatka eteni hieman hitaasti, sillä Papu tahtoi kävellä itse. Hyvin jaksoikin kävellä juurista ja kivistä huolimatta, ainoastaan pitkospuilla kannoimme.

Kesken reippaan kävelynsä Papu alkoi kuitenkin aivastella ja yskiä. Harmillisesti pikkuinen aloitti flunssansa keskellä metsää ja olonsa oli yötä kohden varsin epämukava. Hyttysiä oli metsässä ihan järjettömästi, samoin vastaantulijoita aika reilusti ja hellekeli oli muuttunut myös hiostavaksi. Kuvista tämä hilpeä tunnelma ei kaiketi onneksi välity, vaikka hetkittäin todella pohdin, miksi en harrasta vaikkapa kylpylälomia. Onneksi vähän joka notkelmassa kasvoi mustikkaa, mistä reppumaskotti ilahtuikin kovasti. 

Torpparintaipaleen jälkeen sullouduimme kaikki telttaan metsästämään unta. Pienen taistelun jälkeen sain Papun vakuuttuneeksi siitä, että valoisuudesta huiolimatta on yö ja kannattaa nukkua. Kesätelttailu valoa läpäisevällä teltalla lapsen kanssa tuokin omat haasteensa. Yö ei ollut mikään mukavin retkiyöni, sillä kokematon telttailijakoira Myy istui pitkin yötä päälläni tuijottamassa pääpuolessa olevia eväitä. Jos Myy ei istunut päälläni, se järjesteli rikkinäistä makuupussiani uudelleen, jolloin varpaani jäätyivät. Myös äitini heräsi sekä kylmään, että Myyn metkuihin. Savu koirani murisi tyytymättömyyttään teltan nurkassa, terrierin aiheuttama epäjärjestys ei oikein miellyttänyt.

Yöaikaan oli kyllä kaikella tapaa levotonta, sillä Papun oli hiki ja hän pyöri jatkuvasti pussista pois. Vastapainoksi mummo oli jäässä, joten heräilin välillä sullomaan Papua varmuuden vuoksi pussiin takaisin. Helikopteri herätti koko seurueemme ja olin varma että koirat juoksevat teltan seinän läpi kuulostelemaan kummaa ääntä. Ihmeen rauhassa karvakaverit kuitenkin pysyivät kaikkiin levottomiin vesilintuihin ja muihin muuttujiin nähden.

Aamulla oltiinkin niin kokemuksista kyllääntyneitä, ettemme joutaneet tehdä edes aamupalaa. Pakkasimme kamat kasaan ja jo kahdeksan tienoilla olimme autolla. Mummulaan oli reilusti alle tunnin matka, joten porhallettiin syömään sisätiloihin. Aamupäikkäreillä olimme kaikki jo kymmeneltä ja muutama tunti nukuttiin ihan sujuvasti, sen verran kuluttava reissu. 

Näemmä ihan kaikki ruuhkan lisäksi kännykän hajoamisesta lapsen sairastumiseen ja koiran taitojen yliarviointiin voivat osua samalle reissulle - lukuisten muiden mutkien lisäksi. Jatkossa osaan sitten taas erilailla varautua kaikkeen ja pakata hyvää mieltä ja optimismia vielä hiukan enemmän matkaan. Reissurealismi lienee kuitenkin aina paikallaan, sillä ei kellään suju aina. Luonto sen sijaan oli kaunis, myös kuvissa ja hetken toipumisen jälkeen, olemme taas valmiita uusiin seikkailuihin.