meillä asutaan, sohvilla tai ilman

Olohuoneestamme on nyt kahdessa eri verkkolehdessä artikkeli. En itse kuulu kummankaan lukijakuntaan, enkä suuremmin edes kohderyhmään. Toimittajat tekevät tietysti työtään luodessaan ihmisille ehkä hiukan liioiteltuja mielikuvia olohuoneestamme. Ja kommenttien perusteella ilmeisesti jonkun olohuoneestakin voi - siis ihan oikeasti voi - pahoittaa mielensä. Ja arvioida meitä ihmisinä. Mielenkiintoista, kertoo paljon enemmän kommentoijan olosta, kuin meidän olohuoneesta tai varsinkaan meistä.

On toki oma vastuuni pitää blogia, kirjoittaa tänne ja julkaista kuvia. Oli myös oma päätökseni antaa haastattelu aiheesta. Lukijan vastuu lukea tai olla lukematta huonoja juttuja sen sijaan unohtuu kerta toisensa jälkeen. Kommentoijan vastuusta ei tunnuta edes tietävän. Onkohan netiketti tuttu?

En todellakaan ole mikään sisustajatyyppi, eikä se lähipiirilleni ole mikään ihmetys. Aihe ei kiinnosta minua sitten yhtään. Eipä varmaan montaa sisustajaakaan kiinnosta matokomposti tai rikkaruohoja täynnä oleva piha. Pidän käytännöllisyydestä ja siitä, mikä sopii meidän tarpeisiimme. Käytännöllisyys on yksilön kokemus, ei yleinen mielipide. Minulla ei ole pienintäkään mielenkiintoa hankkia sävy sävyyn rojua siksi, että siitä joku muu pitäisi. Nykyään tietysti kaikkien pintojen maalaaminen valkoiseksi on muotia. Sillä ei kuitenkaan ole juurikaan merkitystä, kun nykyisestä värien sekamelskasta emme saa päänsärkyä. On täällä pahemminkin värit olleet.

On myös erikoista, että tullaan puolustelemaan sitä, että omistaa sohvan. Omistakaa ihan rauhassa, ei se minulta ole pois. Eikä kovin paljon pitäisi kenenkään takamusta kutittaa se, että meillä ei ole sohvaa. Vanhat käytetyt sohvamme vain valitettavasti tulivat tiensä päähän. Meillä ei ole  resursseja hankkia uusia sohvia, eikä sen suuremmin tarvettakaan. Tällä hetkellä. Se että meillä ei nyt ole sohvaa - ja nyt niin on hyvä - ei tarkoita, etteikö meillä ikinä voisi olla sohvaa. Miksi ihmeessä hankkia huonekalu väkisin?

Pakko letkauttaa, että kyllähän sen saattaa päällepäinkin nähdä, miten paljon suomalainen sohvalla viihtyy. Ja saa viihtyäkin, jos tykkää. Minulla ei ole aikaa eikä halua päivisin makailla, saati tuijottaa ruutua. Pidän paljon enemmän ulkoilusta, käsitöistä, lapseni kanssa leikkimisestä, eläinten kouluttamisesta, lukemisesta ja monista muista asioista. Minun täytyy olla todella kovassa kuumeessa, ennen kuin sohva alkaisi houkuttaa. Mieheni taasen tekee sen verran pitkää työpäivää, että ei ennen nukkumaanmenoa jouda välttämättä edes olohuoneeseen asti. Siinä suhteessa sohvat todellakin olivat turhat. Jos sohvat olisivat olleet käytännöllisemmät, en ehkä olisi niistä luopunut. Meillä olleet sohvat vain olivat haasteelliset pitää puhtaana, ne veivät tilaa, eikä niissä kuitenkaan ollut säilytystilaa.

Ehkäpä jokainen saa elää omannäköisessään kodissa, jossa on mahdollista olla onnellinen. Hyvinvoivalla ihmisellä ei pitäisi olla tarvetta hukata aikaansa muiden asioilla mässäillyyn ja tarpeettomaan kritisointiin. Varsinkin jostain näin turhamaisesta asiasta. Antaa sisustusintoisten sisustaa ja kotihiirien viihtyä sohvallaan. Minä en valitettavasti istu kumpaankaan muottiin, mutta näin onkin hyvä olla. Älkööt nyt suotta harmistuko niin pahasti siitä, että meidän olohuoneesta puuttuu vakiokaluste. Henkilökohtaisesti tykkään nukkua sängyssä (tai ulkona) ja viimeistään haudassa ehtii sitten maata niin paljon kuin haluaa.

Mukavaa kesää ja muistakaa käydä aurinkoakin moikkaamassa :)