kolme kansallispuistoa - kaksi yötä

Viimein hetki aikaa istahtaaa koneelle ja läppärikin käynnistyi. Kävimme toissaviikolla retkeilemässä, vieraillen kolmessa kansallispuistossa. Mukaan lähti Elina koiransa Kujeen kanssa. Suuntasimme ysitielle sunnuntai iltapäivän taittuessa iltaan, tarkoituksenamme ajaa ainakin melkein Rautalammille asti. Kaunis auringonlasku (ja tyytymätön Papu), saivat meidät kääntymään spontaanisti Isojärven kansallispuistoon.

Parkkipaikalta käveltiin noin kilometrin matka niemenkärkeen telttailemaan. Oli kyllä kaunista! Kilometrin matka rinkka selässä ja Papu sylissä, alkaa olla aika maksimaalinen suoritus. Poika kasvaa niin nopeasti, ettei käsivarsieni kantokestävyys pysy mukana. Iloksemme meille oli nuotio valmiina ja paikalla ollut perhe poistui pimeän tultua. Teltan kasaaminen pimeässä olikin oma operaationsa. Olen koonnut tuon Marmotin viimeksi kesällä, joten ihan ei tullut rutiinilla. Saatiin kuitenkin pystyyn, vaikka aamulla vähän nauratti päivänvalossa katsoa tulosta. Onneksi kukaan muu ei nähnyt :D

Telttayö sujui mukavasti, eikä kovin montaa kertaa herätty. Aamuyöstä olin ihan jäässä, sillä makuupussin vetoketju hajosi niin, ettei se pysy kiinni. Melkoisen kylmä viima kävi siis selkään, ulkona oli kuitenkin -4 pakkasta. Koirakin tutisi jalkojeni päällä, ei ole vielä talvikarvaansa kasvattanut. Papu sen sijaan nukkui hiukset hiestä märkänä kyljessäni kiinni. Ehkä villahousut villahaalarin ja tavallisen puuvillahaalarin päälle olivat vähän liioittelua.

Aamusella herättiin kuuden aikoihin ja päästiin kuvaamaan ihan huippuhieno auringonnousu. Tämän jälkeen kamat kasaan ja menoksi. Ihan niin nopeasti kuin luultiin, ei päästy liikkeelle. Papu väsähti aamutouhuissa ja lopulta kun piti alkaa purkamaan telttoja, kopsahti pienen pää harteilleni. Hän nukahti kirjaimellisesti pystyyn, sylissä ollessaan. Autolle päästiin kymmenen aikoihin ja sitten lähdettiin jatkamaan matkaa Etelä-Konneveden kansallispuistoon. Matkalla pistäydyttiin Jari-Pekassa ruoka- ja jaloittelutauolla, sekä varattiin seuraavaksi yöksi mökki. Hyödynsin huoltsikan vessaa myös hammaspesuun ja hiusten harjaamiseen.

Etelä-Konneveden kansallispuistoon saavuimme perille iltapäivän puolella. Päädyimme kiertämään Kalajan reitin, joka oli viitisen kilometriä pitkä. Ihan sopivan mittainen ottaen huomioon kivikkoiset nousut. Sadekelillä eteneminen vauva repussa kulkien oli vähän hidasta. Jalkoihinsa sai katsoa melko tarkasti. Syksyinen ruska oli kaunis sadekelilläkin ja saimmepa kulkea melko rauhassa reitillämme.

Viimeinen nousu olikin ihan kunnon rutistus, mutta kyllä näkymä palkitsi. Nousujen jälkeen paluumatka olikin pelkkiä jyrkkiä laskuja. Ei enää niin raskasta kulkemista, mutta oli kyllä liukasta. Papu nukkui ihan koko kaksi tuntia, mitä tuolla reitillä tallottiin. Heräsi parkkipaikalla ja väläytti ilmoille leveän hymyn. Papu olikin taas ihan virtaa täynnä ja olisi ollut heti valmis katselemaan maisemia. Sääli, että nukkui koko reissun. Korkeuserojen liukkaudesta huolimatta, voin lämpimästi suositella Kalajan reittiä. Kaikista retkistäni reitti on tähän mennessä suosikkini.

Yöksi ajoimme mökkeilemään Joutsan Rutalahteen (meniköhän nyt oikein). Oli kyllä varsinainen luksusmajoitus, mutta kyllä kelpasi. Papuakin nauratti illalla pitkään, kun ei tarvinnut pimeässä kököttää. Melkoinen juttupoika onkin vauvasta kehkeytynyt. Sen vuoksi automatkat täytyy ajoittaa taitavasti, sillä yksin ei voi höpöttää. Helpoimmalla pääsee, kun ajot osuvat uniaikaan.. Kaiken muun aikaa Papu haluaisi seurustella. Onneksi välillä juttukaveriksi kelpaa koirakin ihan hyvin :D

Kotiinlähtöpäivänä saimme pakattua auton oikeasti melko aikaisin ja kruisailimme - taas vähän minun kiertoreittejäni - Leivonmäen kansallispuistoon. Kävimme kiertoreitilläni yhtäkkiä jonkin karjalaitumen reunalla, hups. Kyllä se parkkipaikka viimein löytyi ja pääsimme aloittamaan Mäyränkierroksen. Poikkesimme Mäyränkierrokselta Joutsniemeen - jestas mikä tuuli! Joutsniemi on harju keskellä järveä, näin sitä kuvailisin. Kaunis paikka, kannatti kävellä. Joutsniemen laavulla piti tehdä nuotio, mutta kova tuuli sai meidät kuluttamaan tikkuaskimme tyhjäksi - turhaan.

Nälkäisenä alkoi vähän ärsyttää, eikä Papukaan olisi halunnut reppuun takaisin. Pikavauhtia tallottiin autolle ja ajettiin lähimmälle huoltoasemalle. Huoltoasemalle ei paljon pisteitä tipu, mutta saatiinpa ruokaa. Papu nauraa kikatti lähes koko ajan ja nakersi puurokeksiään tyytyväisenä.

Taas ihan mainio reissu kaikkine sattumuksineen. Sain listaani kaksi uutta kansallispuistoa ja hiukan lisää telttailukokemusta. Makuupussille pitää keksiä jotain tai harkita uutta. Papun tahtiin sovellettu reissu sujui mukavan kivuttomasti, vaikka ihan ei kehtaa sanoa "melkein kuin ilman vauvaa". Toivottavasti tälle syksyä saataisiin vielä yksi yön yli kestävä reissu, ennen kuin on lumet maassa.