vaelluskuumotus







Ja niin lyötiin syyskuun lopulle vaelluspäivät lukkoon. Suuntaamme tällä erää Pirkan Taipaleelle ja se tulee olemaan pisin tekemäni reissu tähän mennessä. Kilometrejä karkean karttalaskelman perusteella kertyy n. 70km, riippuen toki paljonko kiertelemme ja poikkeamme reitiltä. Olen kierrellyt reitin kohokohdat, Helvetinjärven ja Seitsemisen kansallispuistot, sekä Riuttaskorven. Aivan syrjäisiä kolkkia en ole kolunnut, eikä minulla ole mitään tietoa, mitä 30km katvealueella on, kun siirrymme alueelta toiselle.

Vaikka reissuun on vielä miltei kuukausi, kävin jo varustelistaa läpi. Teltta ja vaelluskengät puuttuvat vielä kokonaan, tilanteeseen on tulossa onneksi muutos. Myös ruokia suunnittelimme kaverin kanssa, sillä viidessä päivässä ravinnolla on iso merkitys jaksamisen kannalta. Lounaat suunnittelimme nuudeli ja keitto painotteisiksi, päivällisille kuivaamme ainekset. Luvassa onkin ilmeisen maittavia ateroita, ensi viikolla alan kuivaamaan aineksia, jotta ovat kevyempiä kantaa. Kuivattuna ruoka myös säilyy paremmin ja esim. kuivattu spagetti (ensin keitetään, sitten kuivataan), kypsyy reissussa nopeammin :)

Innolla odottelen reissua, hyttysiä tuolloin ei varmaankaan enää ole. Sen sijaan ystävämme hirvikärpäset  varmasti riemuitsevat paksuista hiuksista ja näin pois päin. Katvealueella voisi olla mahdollista nähdäkin hirviä, jos tuulen suunta on suotuisa. Vaan eiköhän meistä kaveruksista lähde ääntä taas niin, ettei nähdä yhtään mitään.

Onko kukaan lukijoista käynyt Pirkan Taipaleella? Tai  onko kukaan nyt syksyllä menossa muualle vaeltamaan? :)

Kommentit

  1. Oi, kuulostaa mukavalta! :) Meilläkin on yksi vaellussuunnitelma tälle syksylle, mennään lokakuun alussa viikoksi Salamajärvelle. Lappiin asti reissaaminen olisi vaatinut vähän enemmän vielä lomapäivien anomista, joten poimittiin kohde sitten sen verran lähempää, että perille ajaa yhdessä päivässä.

    Olen patikoinut joitain vuosia sitten pätkän Pirkan taivalta Kurusta Helvetinjärven kansallispuiston läpi. Se oli kyllä hauskaa puuhaa, mutta tosi erilaista kuitenkin kuin pohjoisen "erämaissa" vaeltaminen. Maastot olivat ihanan vehreitä ja reheviä, ja metsän ohella päästiin näkemään myös tosi tunnelmallista maalaismaisemaa. Huomattava osuus merkittyä reittiä kuljettiin metsäautoteillä ja muilla pikkuteillä, joten matka taittui nopeasti, mutta toki jalat väsyivät ihan eri tavalla kuin pehmeällä metsän pohjalla.

    Hakkuuaukiot ja muut räävityt talousmetsäosuudet olivat ehkä reissun ärsyttävintä ja harmillisinta antia, kun niissähän on ihan mahdoton kävellä, ja reittimerkitkin olivat tietysti hukkuneet hakkuiden myötä. Jos olisi katsellut etukäteen ilmakuvista tai maankäyttösuunnitelmista, missä on hakkuita, olisi voinut kiertää ne jotain mukavaa kautta.

    Kansallispuistossa kuljettu osuus oli tietysti ihan yhtä juhlaa. Helvetinjärven maisemat ovat uskomattoman kauniita, maasto on mukavaa kulkea ja telttailupaikatkin hurjan viihtyisiä. Kaikkiaan tykkäsin reissusta, mutta jos lähtisin toistamiseen, suunnittelisin oman reitin niin, että se väistää hakkuuaukot ja seurailee enemmän metsäpolkuja, vähemmän teitä.

    Oho, tulipa pitkä kommentti. :D

    viikarivartti.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos kommentistasi! Pitääpä tosiaan katsella hakkuuaukeat tietoonsa, se on tuskasaa kulkemista, etenkin rinkan kanssa :D Mutta hyvä että siitä väliltä on joku kulkenut, googlesta viimeisin retkimerkintä siltä reitiltä oli tehty vuonna 2005.

      Muakin kiehtoo Lapin vaellukset, mutta ovat jääneet suunnittelu asteelle. Jo etäisyys aiheuttaa niin paljon lisäkustannuksia ja tarttisi enemmän aikaa, niin valittiin mekin tämmöinen lähempi kohde :)

      Poista
    2. Joo, mä taisin mennä Pirkantaivalta ehkä vuonna 2012 eli en ihan eilen mutta on siitä kuitenkin vain jokunen vuosi.

      Poista
  2. Onpa kaunis kuva. Sinulla onkin edessä pitkä vaellus. Hyvä onkin varustautua jo hyvissä ajoin. Kiva kun kävit osallistumassa blogini arvontaan. Aurinkoa viikonloppuusi!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti