talviyö Riuttaskorven metsässä rv34

 

Otsikointiin siksi raskausviikot, sillä esikoisen raskausaikana en löytänyt mistään kenenkään kokemuksia raskaana retkeilystä. Jospa näistä teksteistä on siis jollekin iloa, sillä omasta olostaan riippuen metsään voi hyvillä mielin suunnata tässäkin tilassa.

Niinhän siinä sitten kävi, että pääsin vielä kerran yöksi metsään - lapsivapaalle ajalle, ennen uutta vauvavuotta. Retkiseuraksi saatiin suunnilleen sama jengi kuin Pirkan taipeleelle ja kohteeksemme valikoitui Riuttaskorven virkistysmetsä. Riuttaskorpi on kiva paikka lasten kanssa ja myös näin viimeisillään raskaana, sillä laavulle on autolta vajaa kilometri. Myös alueen molemmat reitit ovat kohtalaisen lyhyitä ja tällä kertaa kiersimme vain Haukijärven kierroksen. Vaihteluksi hidas ja rento retki tulikin tarpeeseen ja oli kiva kuvailla pitkästä aikaa. Retkellä olikin liki talvinen tunnelma ja pari näkemäämme retkeilijää uskaltautuivat jäällekin. Me skipattiin järven yli oikaisu ja kierrettiin tunnollisesti koko hurjat neljä kilometriä.

Retkieväämme olivat jokseenkin mielenkiintoiset kodin jämistä ja kaupan heräteostoksista kootut. Välipalaksi pipareita ja glögiä, iltapalaksi mämmiä jne. Mutta tulipahan hyvin syötyä ja herkuteltua, eikä jäänyt hävikkiä. Tuskin ennätämme kaverin kanssa ennen pääsiäistä nähdä uudestaan ja jäipä meiltä pikkujoulutkin väliin, joten nyt on sitten moiset hoidettu.

Luvatusta myrskystä huolimatta keli pysyi varsin mukavana ja vasta seuraavana aamuna housuni kastuivat. Yöllä satoi ja tuuli kyllä melkoisesti, mutta lämpimillä varusteilla laavussa nukkui oikein hyvin. Heräsin vain siihen kun kaverin koira käveli ylitseni. Olinkin hereillä sitten reilun tunnin kun piti kipaista huussiin, sen jälkeen Pipa aloitti mahassa hullunmoiset jumpat ja lopulta kävin vähän kävelemässä selvitäkseni muutamista supistukista. Tämän jälkeen nukahdin ja kaiken kaikkiaan heräämisestä huolimatta nukuin liki 12h. Onpahan levännyt olo ja ilmeisesti unirästiä oli kertynyt. Nukun kyllä ulkona aina hyvin.

Kelpojen retkikoirien kanssa retkeily on ihan luksusta. Pimeässä metsässä koira tuo ainakin itselleni turvaa ja nyt raskauden edetessä Savu onkin alkanut pitää minua tarkasti silmällä. Se ei myöskään enää loiki kauheasti minua vasten, eikä riehu hihnassa. Edellä mainitut eivät toki ole Savun tapaisia puuhia muutoinkaan, mutta se vähäinenkin hötkyily on mukavasti vähentynyt. Vapaana ollessaan sitten rallittaa kyllä kunnolla. Koira on retkellä siitäkin kiva, että tarvittaessa se lämmittää yöllä ja syö mahdolliset eväiden jämät.

Suutarilankosken laavun edestä vanha silta oli purettu ja uusi rakennettu hiukan sivummalle. Koski kuohui melkoisella pauhaamisella. Kivillä roikkuvista jääpuikoista pääteltiin, että vesi on ollut korkeammallakin. Syksyllä tämä sama koski oli toisesta päästä rutikuiva. Tilanne oli nyt mitä ilmeisimmin korjaantunut ihan kunnolla ja tällä kertaa koiratkaan eivät halunneet mennä suoraan koskesta juomaan.

Tuommoisessa sateisessakin ulkoilukelissä mieli kyllä lepäsi, kaikesta liikkumisesta ja rinkan kantamisesta huolimatta keho myös. Minulla on viimeisen neljä kuukautta ollut jatkuvaa särkyä reisissäni ja viimeiset pari kuukautta selkää on vihlonut ihan kunnolla. Ulkoilu ja retkeily ovat minulle kuitenkin niin piristäviä asioita, että niistä saatu mielihyvä peittoaa kovemmatkin kivut ja säryt. Myönnettäköön, että tämän selän kanssa oli todella mielenkiintoista päästä laavun lattialta ylös. Oikein en tiennyt mihin suuntaan kierisi tai yrittäisi nousta ilman että sattuu ihan tolkuttomasti, mutta kyllä sieltä ylös päästiin ilman apua. Ei siitä viisastuneena sitten tullut enempiä oikaistua pitkäkseen maan tasalle :D

Nyt olen levännyt ja tehnyt kaiken mitä halusin vielä raskaana tehdä, oikeastaan enemmänkin. Suuri kiitos retkiseuralaiselle ja myös miehelleni joka hyvillä mielin jäi Papun kanssa kotiin. Heillä olikin ollut lystiä, eikä Papu ollut lainkaan ikävissään. Tämän myötä olen valmis valmistautumaan tulevaan ja hyväksymään sen tosiasian, että reiluun vuoteen en lähde metsään yksin. Uskon, etten koe siihen taas vauvan kanssa tarvettakaan. Ja sitten kun tulee tarve päästä metsään, pakkaan ipanat mukaan ja esittelen heille kaunista  Suomen luontoa ♥