muistoja vuodesta 2019

tammikuuta 01, 2020

muistoja vuodesta 2019

Erittäin hyvää, menestyksekästä, rauhaisaa, iloista, opettavaista ja kaikella tapaa toivottavaa Uutta Vuotta 2020 just sulle! :)♥

Vuosi vaihtui ja taas alkaa arki rullaamaan. Vilkaistaan kuitenkin vielä hieman muisteloita vuodestamme 2019. Kokonaisuudessaan taaperovuosi oli tosi kiva. Ennätimme retkeillä reilusti, minulle järjestyi helpommin ns. omaa aikaa, sekä parisuhdeaikaa mieheni kanssa. Keväällä juhlimme kauan odotetut häämme ja mikään ei olisi voinut paremmin sujua.

Vaikka terveyshuolista oltiinkin Papun kanssa yksi yö osastolla, mysteeriyskittiin koko kesä ja alkuraskaus imi minusta mehut ihan totaalisesti, olimme silti melkoisen meneväisiä. Retkiä kertyi ihan kiitettävästi ja vasta jälkikäteen tajusin miten jännittävää olikaan kruisailla taaperon kanssa ihan kahden liki 700km. Kahden keskinen reissu oli kuitenkin huippukiva, vaikka edelleen kaverit koirineen ovat autooni erittäin tervetulleita. Ja luottokoiramme Savu on tietysti vakiovaruste, siinä on kyllä semmonen joka paikan käyttökoira ettei toista.

Suuri kiittäminen on tietysti miestäni, joka on harrastukseni tänäkin vuonna mahdollistanut ihan kaikella tavalla. Auto ei itsestään liiku ja eipä koirankaan kanssa treenaaminen ihan ilmaista ole. Vaan niin monella tavalla voi hyvinvoinnista huolehtia, että mies syksyllä patisti minua käymään retkelläkin ihan yksin. Ja tsemppasi ja kannusti niin koiratreeneissä, kuin lapsenkin kanssa. Kaikkien valvottujen öidenkin jälkeen mies jaksaa hymyillä ja kannustaa, vaikka useimpia juttujani pitääkin ihan pöhköinä. Toisinaan kysyy, enkö voisi harrastaa jotain kompostimatoja normaalimpaa, mutta samalla pitää kummia harrastuksiani hauskan persoonallisina. Enpä olisi voinut parempaa tyyppiä rinnalleni toivoa ♥

Käsitöistä innostuin tänä vuonna oikein todenteolla ja niitä ihme kyllä pystyy melkoisesti tehtailemaan sukkapuikkovarkaasta huolimatta. Tein toistakymmentä paria sukkia, kolme peittoa, kaksi huivia, pipon, lukuisia tiskirättejä, sekä muutamia keittiöpyyhkeitä. Muina askarteluina ompelin muutamat sorminuket, teimme kaverin kanssa kynttilöitä ja steariinin jämiin kastettiin sytykeruusut. Lista siitä mitä en tehnyt, on paljon pidempi, mutta kotityöt ovat takuuvarma uusiutuva luonnovara, maa jäätyy vaikka nurmi olisi leikkaamatta ja lumi sulaa jossain vaiheessa vaikka sitä ei kolaisi - suunnilleen kaikki tylsät hommat kyllä odottavat, vaikka pari päivää tekisinkin pelkkiä kivoja juttuja.

Koko vuoden tietysti kruunasi jouluviikko sukulaisten kanssa mökkeillen. Palju oli Papustakin paras ja hän olisi halunnut sinne aina aamulla ensimmäisenä. Koska paikalla oli reilusti innokkaita lapsenvahteja, pääsin nauttimaan luonnon rauhasta pari kertaa ihan keskenäni. Mökkiviikko oli yllättävän rento ja lataava, vaikka Papun lisäksi mökissä hääräsi kolme koiraa ja vaihtuva määrä aikuisia. Yömyöhään raikui karaoke, mutta Papu on melkoisen hyväuninen. Oikeastaan hän havahtui aina yöllä siihen, kun tuli hiljaista, mutta jatkoi sitten uniaan.

Kaikki koiria olin ehtinyt sen verran koutsaamaan, että kaikki oli melkoisen sujuvaa ja vähän täytyy kyllä koiriakin kehaista. Extemporemökkeily on kyllä aina paikallaan ja toivottavasti tästä muodostuisi uusi perinne - ei nimittäin stressaa tuommonen joulumökki sitten yhtään. Toista olisi, jos kaikki tulisivat meille kylään :D

Vuoden suosituimmat postaukset, osa teksteistä oli peräti vuodelta 2017