kanien kuulumiset

Niin vain jäivät syksyllä otetut kanikuvat julkaisematta, mutta onneksi on myös lumikuvia! Ei ehkä heti uskoisi, mutta lumessa peuhaaminen on sekä Vekun että Kunkun mielipuuhaa. Löytävätpä ne lähes aina jotakin nakerreltavaa pihamaalla viipottaessaan. Näin talvisaikaan kuivakin ruohonkorsi tai kuusenoksa, on maistamisen arvoinen.

Jouluviikolla naapuriystäväni kävi hoitelemassa pupusia. Vietimme jouluviikon pohjoisemmalla Pirkanmaalla sukulaisten kanssa kimppaan vuokratussa mökissä. Oli kyllä kiva viikko ja mukava irtiotto arjesta. Lomailu ei tietenkään olisi lomaa, jos kotopuoleen jääneistä kaneista olisi huolta. Onneksi on ystäviä, joiden hoteisiin matkasta jääneet lemmikit voi jättää ♥

Talvi on kaneille omalla tavallaan hienoa aikaa, sillä vapaana olo mahdollistuu laajemmin. Talviaikaan kanit saavat pomppia koko pihassa aina sen aikaa, kun itsekin ulkoilemme. Toisinaan siis useita tunteja. Rehukipon kuullessaan ne ampaisevat samantien kämpille takaisin. Olen ollut laiska ja taidoton opettamaan kaneilleni oikeaa luoksetuloa, joten kevään vihertäessä ja kesää kohti mennessä, niiden ulkoilualue on aidattava. Vihreältä kanit eivät nimittäin rehukipon vuoksi tule.

Kaneista taaperomme Papu on ihan huipputyyppi. Yhdeksänä kymmenestä kerrasta pikkuihmisen näkeminen meinaa ruokaa ja vähintään yhtä usein kömpelöitä silityksiä. Vekku ei ole erityisen ronkeli huomion osoituksista, joten sitä Papu pääseekin silittelemään ja taputtelemaan joka kerta. Kunkkukin on uskaltautunut siliteltäväksi, mutta pikkulapsen kiljahtelu vähän epäilyttää.

Olen yllättynyt, miten rohkeita kanit ovat lapsen kanssa. Ne nimittäin pinkaisevat tarhalta luoksemme niin lujaa, että toisinaan kaatavat Papun. Ne myös nousevat häntä vasten, kiipeävät syliin ja vapaana ulkoillessaan saattavat käyttää kaiken aikansa Papun touhujen seuraamiseen. Naperosta tämä on tietysti pelkästään ihanaa. Papu ei tokikaan vielä jahtaa kaneja tai yritä ottaa niistä kiinni, joten ehkä senkään vuoksi kanit eivät koe lasta uhkana. Ja toki pienestä ryömivästä vauvasta asti Papu on ollut mukana ruokkimassa kaneja. Nykyisellään herkkujakin saattavat kanit saada enemmän, mikäli pikkuihminen on niin päättänyt.

Erittäin mieluisaa olisi, jos talvi päättäisi tuleeko se jäädäkseen vai käykö jatkuvasti lähteäkseen. Tässä viime viikkojen aikana on saatu vuoroin vettä, räntää ja lunta. Märkinä päivinä kanit käyvät vain toteamassa kelin ulkoilukelvottomaksi. Tarhan pohja on nyt onneksi pysynyt kuivana, kun sinne kärrättiin mursketta lisää. Siitä huolimatta loskakeli tympäisee meidän koko laumaa. Josko saataisiin aurinkoa ja kunnon pakkasta, niin kyllä nautittaisiin ♥

Alla vielä kuva meidän ulkoilunelikosta. Pihassa olisi tilaa vaikka miten, mutta kaikki haluavat ulkoilla aina lähellä toisiaan.