olipahan kesä!

Meidän kesä oli paljolti ulkoilua ja niin paljon menoa ja lepäilyä, että en ole joutanut juurikaan koneelle. Bloggaamisesta puhumattakaan, vaikka juttuideoita ja asiaakin minulla olisi ollut paljon. Useat luonnokseni menivät kesän aikana hukkaan, sillä olin kirjoittanut niitä kännykän muistiinpano osioon. Kännykkä sanoi sopimuksen irti kesken telttaretkemme, eikä elpynyt enää kotiin päästyämme. Näin ollen minulla ei ole minkäänlaista tekstin tynkää valmiina, joten puran aivojeni sopukoista kaikki asiani tänne sekalaisessa järjestyksessä - sitä mukaa kuin ehdin.

Pitkin kesää olimme Papun kanssa aika yskäisiä. Itse yskin kaksi kuukautta ilman selvää syytä, eikä lääkärikäynnillä keuhkoissani kuitenkaan mitään vikaa ollut. Papun viimeisin flunssa aiheutti hänelle kuitenkin hengenahdistusta, joten vietimme yhden yön Taysin lastenpolilla. Tämän jälkeen ollaan viimein pysytty terveenä ja toivottavasti tämän yskäisen kesän jäljiltä saataisiin olla terveenä koko syksy.

Kesä tarjoili kaunista Suomen suvea varsin monipuolisine keleineen. Tämä loppukesän lämpö minua alkaa jo vähän tympäistä, sillä olen ehdottomasti syksyihmisiä. Jospa ne raikkaan kuulaat syysaamut kuitenkin pian tulisivat, vaikka vielä mittari lähentelee hellelukemia. Keleiltään tämä kesä oli kuitenkin oiva retkikesä ja kolmasti ennätimmekin telttailla. Useampi päiväretkikin tehtiin ihan retkikohteisiin ja tietysti suuren osan valveilla olosta olemme ulkoilleet. Milloin lenkillä ja luonnossa, milloin tuskaillut oman pihamme loputonta savottaa.

Pihassamme on koko kesän asunut jänisperhe ja kahdesti olen meinannut poikasen päälle astua. Useana aamuna jänislapsoset ovat ilahduttaneet Papua keittiön ikkunan takana ja aamupala on kadonnut sukkelaa pieneen masuun. Niin kiire on ollut ulos katsomaan, vieläkö pupuja näkyisi. Muutaman kerran ne ovatkin olleet suoraan oven takana. Nämä poikaset ovat vielä kovin uhkarohkeita tai muutoin vain letkeitä tapauksia, sillä eivät osaa koiraakaan kovin hyvin varoa. Savusta ei onneksi kaneille ole vaaraa. Koira ei taitane aina pysyä laskuissa mukana, mitkä pitkäkorvat ovat omaa laumaa ja mitkä eivät.

Mustikkametsällekin ennätimme ja muutama litra kerättiin pakastimeen. Villivadelmien luokse eksyimme liian myöhään ja suurin osa oli jo ylikypsän mätiä tai homeisia. Sieniä en ole vielä löytänyt ja nyt metsään sukeltamista ovat rajoittaneet hirvikärpäset. Makuasia tietysti, mutta kestän hyttyset sun muut, mutta hirvikärpäsiä en voi sietää. Muutama siellä täällä ei olisi mitään, mutta metsämme pursuaa hirvieläimä ja sitä myötä hirvikärpäsiä lentää hiuksiin samantien valtava parvi. Odottelen siis kuumeisesti yöpakkasia ja siihen asti metsäilen hiukan valikoiden.

Harvaisen tahmeasta postaustahdista huolimatta hengissä ja hyvinvoivia ollaan. Syksylle on suunniteltu monta mukavaa reissua ja retkeä, joista ensimmäisen pitäisi toteutua ensi viikolla. Odotetun hääpostauksen ja tavan kotijuttujen lisäksi minulla olisi muitakin uutisia. Blogin suhteellisen sekavasta selkeydestä huolehtien yritän kuitenkin kirjoittaa yksittäiset jutut omina postauksinaan, jotta lukijan olisi helpompi selata täältä vain itseään kiinnostavat aiheet. Toivon saavani jostain hiukan aikaa bloggaamiseen, sillä monet postausaiheeni ovat "myöhässä". Olisin halunnut julkaista useamman jos alkukesästä, mutta tyhmänä en tallentanut luonnoksia tänne. Ei auta kuin muistin varassa kuviin tukeutuen kirjoitella mielen sopukoita auki.

Hirvikärpäsetöntä loppukesää lukijoilleni :)