taapero telttailemassa Riuttaskorvella (+varustelista ja huomioita)


Riuttaskorven virkistysmetsä on kyllä yksi pitkäaikainen lähiretkikohdesuosikkini! Olen viimeisenä neljänä vuotena käynyt siellä vuosittain vähintään kerran. Alue on siis melkoisen nähty, sillä siellä kiertää vain kaksi lyhyttä reittiä. Lapsen kanssa kuitenkin oikein kiva paikka, lyhyiden reittien lisäksi paikka on myös tosi hiljainen. Yritän olla liikaa romantisoimatta, vaikka etenkin aamulla olikin kaunista. Polkujen merkinnät ovat ihan ok kunnossa, joskin niitä saa ensikertalainen seurata aika tarkasti. Pitkospuut olivat todella huonokuntoisia ja paikoin puuttuivat kokonaan. Osasta meni jalka läpi ja joillekin ei viitsinyt edes astua. Yllä olevassa kuvassa on koko reissun parhaimmistoon kuuluva pitkos.

Retkelle mukaan lähti (siis Papun ja koirani Savun lisäksi) kaverini oman lapsensa ja koiransa kanssa. Otettiin retki vähän rennommalla otteella ensikertalaisten iloksi. Saavuimme Torttilantien parkkikselle aikaisin iltapäivällä, joten meillä oli reilusti aikaa kävellä. Lähdimme kiertämään Haukijärven kierrosta vastapäivään. Ensimmäiset välipalaeväät söimme keittokatoksella. Samalla Papu pääsi repusta pois. Naperolla olikin melkoinen menojalan vipatus, joten hengailtiin keittokatoksen sisällä ja pihassa hyvä tovi. Juuri kävelemään oppinut taapero nimittäin osaa ja tietää kaiken ja hän kävelee itse silloin kun huvittaa. Leveillä poluilla tämä onkin ihan mahdollista ilman suurempia vaaroja. Ihan koko retkeä ei kuitenkaan voi taittaa männynkäpyjä ja muurahaisia ihastelevan lapsen tahtiin, jos mielii päästä perille saman vuorokauden aikana. Onneksi Papu viihtyy pirteimpänäkin hetkenä repussa varsin hyvin, kunhan saa aina välillä tallustaa itse.
 

Keittokatoksen jälkeen Haukikallion telttailualue tulikin nopeasti vastaan - en ole ennen kiertänyt reittiä näin päin. Olimme paikalla aika hyvin aikataulumme mukaan, joskin pikkuväen suhteen ruuanlaitolla alkoi olla hieman kiire. Rinkat odottivat n. 1,3km päässä autolla, josta kaverini kanssa haimme ne vuorotellen. Noin äkkiseltään olimme ajatelleet, että autolla kipasee reipasta tahtia vartissa. Mutta metsämaastopa voi yllättää. Kaikkinensa rinkan hakuun kului 40min! Tämä oli ollut Papulle aivan liikaa ja raukka oli itkeä parkunut koko tuon ajan. Yleensä olenkin kantanut rinkan itse ja lapsen samalla sylissä. Nyt ajateltiin kuitenkin hakea rinkat vuorotellen, kun siihen oli mahdollisuus. Huono idea meidän kohdalla, sillä retkinapero ei selvästi ole valmis hukkaamaan äitiään metsässä - muista aikuisista viis. Toki luulimme, että autolla käy oikeasti vartissa, todellinen aika olikin huomattavasti pidempi.

Noh, saimme kuitenkin rinkat haettua. Papu oli repussa samalla, kun kokosin leikki-ikäisen seuralaisemme kanssa telttaa. Marmotin Firefly on osoittautunut oikein mainioksi kapistukseksi ja olikin käytettynä löytyneenä varsinainen helmi. Nyt tällä porukalla teltassa tuli kyllä vähän ahdasta (2x aikuinen ja 2x lapsi), sillä tämän verran isommat lapset saattavat hiukan pyöriä unissaan. Papun kanssa nukuimme vielä samassa pussissa, mutta tämä alkaa olla viimeisiä kertoja, kun oikeasti mahdumme. Kesäyössä ei toki ole paleltumisen riskiä, eikä ole niin just vaikka piltti välillä olisikin vähän ulkona pussista. Muutaman kerran Papu olikin ryöminyt lähes kokonaan ulos pussissta. Ei siksi että olisi mitenkään eksynyt, vaan hänellä tuli vain niin pahuksen kuuma. Reissukoirani nukkui teltan absidissa ja haukahti meidät aamulla hereille, kun rantaan oli ilmaantunut joutsenia.

Ruokana lämmitimme pakastimeen tekemiäni härkäpapurouhepihvejä ja jauhomuusia

Telttailupaikka oli niin kallioinen, että vain toisen puolen absidi saatiin telttakepeillä kiinni. Koska muualta emme saaneet telttaa kiinnitettyä maahan, puhalsi tuulenpuuska sen samantien nurin. Tuolloin sisällä ei onneksi ollut lapsia.


Papun rytmi retkellä oli varsin samanlainen kuin kotosalla. Tosin illalla hän nukahti huomattavasti tavanomaista aiemmin, sillä ulkoilu teki tehtävänsä. Pirteänä heräsimme 04:12 ja ehdimmekin juuri parahiksi ihastelemaan auringonnousua. Harmillisesti tuuli puhalsi pilvet eteen, joten upeimmasta hetkestä emme saaneet kuvia. Emme tosin määräänsä enempää voineet kallioilla istua, sillä aamulla hyttyset olivat todella ärhäköitä. Luottokarkotteeni oli päässyt ennen retkeä loppumaan, eikä kaupan suihkeesta tuntunut olevan mitään apua. Lopulta pakkasin Papun selkääni reppuun ja käytännössä juoksentelimme ympäri telttailualuetta parisen tuntia. Ehdimme myös pilkkoa puut, sytyttää nuotin ja tehdä aamupalat, ennen kuin kehtasimme herätellä retkitovereita. Aamut ulkona kuluvat kyllä joutusaan ja hyttysiä paetessa kolmisen tuntia meni hujauksessa.

Puiden pilkkomisen seuraaminen alkaakin olla retkinaperolle tuttua puuhaa, sillä samaahan me tehdään kotona. Ennen kuin kukaan ehtii säikähtää, niin repussahan Papu minulla on puita pilkkoessa. Muuten voisi sännätä minne vain. Haukikallion liiterissä olikin rankaa oikein runsaasti. Varsin hyvä saha löytyi myös, mutta ei sahapukkia. Kirveskin oli hyväkuntoinen, mutta pilkkomispölkky halkesi kesken lyönnin. Olivat muurahaiset tehneet sinne pesä. Hiukan siis vaati puiden paloittelu soveltamista, mutta selvittiin ja saatiin nuotiokin syttymään. Se tiesi hetken taukoa itikoista. Ja vähän lisää repussa kantamista, koska kokkailu trangialla ja nuotiolla samaan aikaan olisi ollut taaperon kanssa vähän työlästä.


Kun sitten tuli aika pakata varusteet, teimme uuden suunnitelman rinkkojen kuljettamisesta. Kaverini vei vuoron perään meidän molempien rinkat, sillä hänen kolmevuotiaansa jäi ihan mielellään odottelemaan kanssani. Homma hoitui siis huomattavasti mukavammin kaikkien kannalta näin. Reissusta tuli mukavia kuvia, pisteitä retkinaperolle ja retkikoiralle, sekä valtava määrä hyttysenpistoja niin, että olemme kaikki aivan paukamilla. Papusta mukavin retkimuisto on varmasti iltakylpy järvessä. Niin kovasti hän veden ääreen halusi ja koska oli lämmin, niin miksipäs ei. Tosin liukas kallioinen ranta ei ole ideaali kävelemiseen, mutta yleensähän kylvyssä istutaan. Kyllä riitti lystiä vettä roiskiessa.

Suurimpana huomiona mieleen jäi todellakin nuo hyttyset. Tällä viikolla kiirehditäänkin ostoksille hakemaan laventeliöljyä. Suoraan vaatteeseen tiputettuna tai perusvoiteen kanssa iholle levitettynä öljy on voittamaton. Laventeli haisee (tuoksu jakaa mielipiteitä) melko pitkään ja pitää mukavasti hyttyset loitolla. Sen avulla Papu säästyi viime kesänä hyttysiltä lähes täysin. Myös oma makuupussi retkinaperolle alkaisi olla paikallaan, mutta kesästä selvitään kyllä hyvin äitiyspakkauksen pussilla. Kertakäyttövarusteille olen pohtinut vaihtoehtoja ja seuraavaksi pitäisi kokeilla. Kosteuspyyhkeiden tilalla käsidesi ja kestoliina voisivat toimia käsienpesun suhteen. Intiimialueiden putsaukseen pieni suihkepullo pesemistä varten (missään nimestä suoraan järveen ei saa pestä) pieni liina kuivaamiseen. Näistä enemmän vasta sitten, kun olen kokeillut käytännössä. Eväspuoli on myös vähän ongelmallinen roskan suhteen, sillä yksittäispakatut smoothiet ja puurot ovat helppoja hätävaroja, mutta roskaisia. Oikeastaan myös aika kalliita.

Viimein asiaan, eli pakkaamiseen, sillä etenkin lapsen varusteista on kyselty. Yhteiseksi pakkaan makuupussin, -alustan, teltan, trangian ja ruuat, sekä itselleni vaihtovaatteet (lähinnä sukat) hygieniatarvikkeet, kameran, ensiapupakkauksen, aterimet ja lautasen (tosin nyt söin trangian paistinpannulta) ja henkilökohtaiset tarvikkeet. Koiralle tulee mukaan ruokaa. Päiväreppuun (tässä tapauksessa koiran kyytiin) pakkasin Papua ajatellen vaihtovaipan, välipalaa, pienen vesipullon, kosteuspyyhkeitä ja vessapaperia. Koira olikin korvaamaton apu samalla, kun itse kannoin taaperoa repussa. Meidän kantoreppu on muuten Manduca ja se on ahkerassa käytössä niin kotona, kuin retkillä.

Taaperon varustelista rinkkaan
- muutamia vaippoja (käytämme kestoja ja isoin tukikohta on aina autolla)
- vaihtovaatekerta (body ja housut)
- villavaatteet ja välikausihaalari (Suomen kesä ja toki säätiedotus meidän reissulle)
- yöksi puuvillahaalari, villasukat (jäivät käyttämättä) ja pipo (pipo osoittautui yöllä ehkä vähän turhaksi)
- lautanen ja aterin (vaikka eipä Papu niiltä sitten mitään syönytkään)
- Hammaskeijun xylitolpastillit (olimme vain yhden yön, joten hammasharjalla ja -tahnalla pesut hoidettiin kotona)

Kovinkaan paljon tavaraa ei siis tule yksin Papua varten mukaan ja tuostakin pystyisi karsimaan. En kuitenkaan mielellään kikkaile turvan ja lämmön suhteen toisen kustannuksella, joten pakkaan mieluummin vähän varmuuden vuoksi. Mikäli jotain olennaista unohtuisi, jokin hajoaisi tai jostain syystä reissu muuten lähtisi menemään ihan mönkään, aina voi keskeyttää ja lähteä aiemmin kotiin. Tämä onkin meikäläiselle ihan tuttua jo ajalta ennen lasta.

Papu viihtyy retkillä oikein hyvin ja kokenut retkikoirani on niin suuri apu, että tarvittaessa voisin retkeillä näiden kanssa yksinkin. Kaipaan kuitenkin aikuista juttuseuraa, eivätkä koira- ja lapsiparka jaksaisi kuunnella minua koko ajan, joten sellaista reissua tuskin tulee. Ei ainakaan kotipihaa kauemmas. Telttaretkiä on tälle kesälle suunnitteilla kuitenkin useampi, joten uusia havaintoja tulee varmasti piakkoin.

Hyviä retkikelejä!

Kyltiltä pääsee kyllä Haukijärven kierrokselle, mutta näkötorni on suljettu.



Kuvasin retkeltä myös videokoosteen, joka onkin varsin sekava. En osannut päättää, kuvaanko pelkkää koiraa, pelkkää luontoa, pelkkiä ihmisiä vai mitä. Niinpä tuossa on vähän kaikkea.

Kommentit

  1. Kiva lukea teidänkin telttailusta! Mekin nukuttiin kuopuksen kanssa viime kesänä samalla makuupussilla pari kertaa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti