pihan kasvustoa

Suurin osa kuvista on toukokuulta ja nyt pihan kukkavarustus on jo runsaampi. Julkaistakoon nämä kuitenkin nyt eikä syksyllä. Ylläoleva alppikärhö on ainoa henkiin jäänyt kaikista kolmesta. Toissa vuonna kuljetuksessa pahoin murjoutuneet taimet meinasivat päätyä kompostiin, mutta kannustuksesta istutin kuitenkin maahan. Kyllä kannatti, sillä viime viikolla tämä yksilö alkoi kukkia!

Toukokuussa pihassamme juhlivat erilaiset sipulikasvit (edellisen asukkaan aikaansaannoksia) ja valkovuokot. Tällä hetkellä nurmikko on joka toinen päivä ylipitkää ja oikeastaan meillä ei kasva nurmikkoa. Vihreä pihamme on sekoitus erikoisia peltorikkakasveja, ohdaketta, poimulehteä, voikukkaa ja lukuisia muita vihreitä kasveja. Ja jokainen kasvaa ihan tuhottoman nopeasti. Voikukka on vallan villiintynyt, samoin kuin erilaiset kurjenpolvetkin. Jälkimmäiset eivät tosin kasva minkään tiellä ja ovat varsin kauniitakin. 

Voisin ilomielin viettää päiväni pihamaalla loikoillen, mutta koska tämä on oma piha, pitää se myös huoltaa itse. Pahainen nurmikasvustomme on jälleen ylipitkää ja -paksua. Kanitkin kävivät siitä jo omatoimisesti nauttimassa. Kesän valoisuus sekoittaa pääni ja voisin valvoa yötä päivää, tehden pelkkiä mukavia puuhia. Mutta en kuitenkaan saa aikaiseksi viimeisteltyä moooontaa luonnostekstiäni, jotka ovat odotelleen puolen vuotta julkaisua tänne blogiin.

Kesä on vain kerran vuodessa, joten nautiskelkaamme tästä lämpimästä ja/tai sateisesta suvesta parhaamme mukaan. Yritän kirjoitella järkeviä sitten kun helle tai nukkumattomat yöt eivät pehmennä aivojani.