kanit vihreällä


Vihdoin kaneista on kuvia ja ehdin kertoa kuulumisensa! Muutama kuva on huhtikuulta, kanin viimeistä vapaaseikkailulta. Vihreä houkuttaa kaksikkoa niin paljon, että yhdessä tuumin voivat loikkia metsäänkin asti. Eivätkä taatusti tule takaisin tylsään tarhaansa. Nyt saimme kuitenkin vanhasta pentuaitauksesta ja kompostiverkoista kyhättyä kesäaitauksen, joten kanit pääsevät nauttimaan vihreästä turvallisesti. Aitaus vaati kyllä hieman tuentaa ja nippusiteitä, Vekkukin sen havaitsi ja mansikkamaalle lähti.


Kevät meni ja kesä tuli. Se tietää kaneille lokoisia päiviä auringossa ja runsasta herkuttelua. Sivutuotteena ovat hyvin ikävät, rasittavat hyttyset. Kanitarhan sijainti on ideaalin suojaisa kaneille, mutta kun siellä viihtyvät pahuksen itikatkin. Viime kesänä levitin lähes koko tarhan ympäri hyttysverkkoa, jonka myrkytin. Se vähensi itikoiden määrää huomattavasti. Verkko on edelleen paikallaan, joten ei auta kuin iskeä siihen taas myrkyt. Kaneihin ei voi laittaa oikein mitään, sillä ne pesevät toisiaan ja näin nielisivät myrkyn. Koppien suuaukoille ei voi laittaa hyttysverkkoa, sillä tämä kaksikko nielee mielellään myös kaikkea tekstiiliä.


Hyttysten suhteen ei auta kuin päästää kaneja mahdollisimman paljon avarammalle läntille syömään voikukkia ja toivoa tuulisempia päiviä. Helteet ovatkin olleet kaksikolle varsin uuvuttavia ja käytännössä kumpainenkin makaa koko päivän. Kaksikko on kyllä kärppänä paikalla, kun tarhan ovi aukeaa, josko pääsisi vapauteen. Kaksi kertaa kevään lopulla Vekku pääsikin minulta karkaamaan. Se on niin turkasen rohkea ja määrätietoinen, että mennä sinkosi jalkaani päin ja siitä ohi. Kunkku on onneksi hitusen harkitsevaisempi. Harkitsevaisuuteensa nojaten, Kunkku ei kuitenkaan tarhan ulkopuolella tule luokseni lainkaan. Huolimatta täysin vastakohtaisista piirteistään. Vekku ja Kunkku ovat ihan erottomattomat. Mikään ei ole niin mieltä lämmittävää seurattavaa, kuin näiden kahden kommunikointi. Eivät tietenkään silloin peseydy tai loikoile yhdessä, jos huomaavat minun katselevan. Onneksi makkarin ikkunasta on hyvä näkymä tarhalle. Jos ja kun saan aikaiseksi, ajattelin kuvata kanien käyttäytymistä myös tarhassa piilokameralla. Aiempi piilokamera postaus on täällä.


Olen aloittanut käsittelytoimenpiteiden harjoittelemisen uudelleen. Kynsienleikkuu sujuu varsin vaivattomasti, eivätkä näiden kynnet onneksi kasva kovin nopeasti. Vekku on taas ns. kesyyntynyt niin että antaa paijailla ja änkeää syliinkin. Vekku onkin ollut meillä poikasesta asti ja vietti puoli vuotta kanssamme sisällä. Kunkku sen sijaan on jäänyt etäiseksi. Toki sen ensisijainen tehtävä oli olla Vekun kaveri ja siinä herra kani on onnistunut sata prosenttisesti. Kunkkukin tulee kyllä vastaan kun tarhalle menee, syö kädestä ja saattaa antaa silittää. Sen saa myös ruualla huijattua nousemaan puunrunkoa vasten niin, että saan kynnet leikattua ilman väkisin kiinni pitämistä.

Yhtenä päivänä toimin kuitenkin vastoin periaatteitani ja puin kaneille valjaat. En ole osannut kouluttaa valjaiden pukemisesta vapaaehtosta, enkä oikein tiedä, miten asiassa edetä. Sain valjaat kuitenkin molempien päälle ilman suurempaa taistelua, vaikka toki olisin halunnut kanien olevan rennompia. Ajatuksenani oli päästää ne ulkoilemaan vapaammin naruissa. Kanit olivat kuitenkin olleet jo puolisen tuntia pikkuaitauksessaan ja kun portin avasin, halusivat ne takaisin tarhaan. Ilmeisen raskas seikkailu siis ilman sen suurempaa aluetta. Valjasasia jää siis vielä mietintämyssyyn, miten saisin sen toteutettua.

Kanien harmiksi pihassamme liikkuu vähän turhan usein muutama ylimääräine koira ja kissoja. Kumpaisiakin olen nähnyt iltasella ja riistakamerassakin. Kettua ei ole enää näkynyt, sillä lienee rehevät apajat ihan muualla. Toivon mukaan kaikki ylimääräiset elikot pysyvät kanitarhasta erossa, vaikka varmasti pelkkä läsnäolo stressaa pitkäkorvia. Rottakin tonttimme reunalla oli nähty. Jos jotain en tontillemme (punkkien ja käärmeiden lisäksi) halua, niin rotta. Rotta on paitsi vähän terveysriski, myös riski kaneille. Kanitarhassa ei onneksi kesäaikaan ole rehua tai muutakaan heinää kummempaa syötävää, mutta silti. Kunpa rotta olisi vain ohikulku matkalla ja pesiytyisi johonkin muualle.

Noin muutoin pupusille kuuluu oikein hyvää ja vaikuttavat varsin tyytyväisiltä oloonsa. Vaikka sydäntäni pistääkin se, että joutuvat olemaan ulkona. Niin paljon mieluummin pitäisin niitä sisällä. Enemmän harmittaa se, että moni on sanonut ja itsekin sen tiedän, että nämä elävät vähintään keskivertoa, jopa parempaa elämää. Näillä on kuitenkin toisistaan seuraa ja kohtalaisen isot tilat. Mutta jos tämä on keskivertoa (koska haluaisin oikeasti tarjota paljon enemmän), niin mikä on sitten huonoa? Ja miten surullisen paljon kaneja asustaa yksin häkeissään. Onneksi eläinten olot ovat menossa parempaan suuntaan, kun tietoisuus lisääntyy. Kanien oloista ja yleisistä luuloista olen kirjoittanut aiemmin täällä.

Puputuskuvia ja videotakin tulossa piakkoin (kesän aikana) lisää :)

Kommentit

  1. Jee, kanipostaus! Ihania keväisiä kuvia, hyppelyä kesälaitumilla. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, nämä ansaitsisivat kyllä paljon enemmän palstatilaa :)

      Poista
  2. Ihanan söpöjä ja nauttivat varmasti pupunpäivistään teillä :)

    VastaaPoista
  3. Kesäaika on kyllä niin ihanaa aikaa pupuillekin! Meidän pupujengi on kaivellut hurjia kolosia ulkotarhaansa, ihana katsella kuinka rakennelmat muuttuu harva se päivä :) ♥

    VastaaPoista

Lähetä kommentti