matokompostin kevätkuulumiset

Syksyllä perustettu matokompostimme voi hyvin. Kattavammat kuulumiset ajattelin silti kirjoittaa. Korjattakoon ensimmäiseksi, että kyseessä eivät ole yleisestä harhaluulosta huolimatta kastemadot. Tämä sukulaismato Eisenia fetida, eli tunkioliero kykenee elämään sisätiloissa, toisinkuin kastemato. Tunkioliero kestää paremmin lämpötilaerot, joten ne ovat pysyneet hengissä yläkerrassamme. Yläkertaamme ei ole kokonaan eristetty, emmekä lämmitä siellä kovinkaan säännöllisesti, sillä se ei ole asuinkäytössä. Talven aikana alin lämpötila vierashuoneessa on ollut +10 ja madot ovat pärjänneet hyvin.

Madot saavat ruokaa suunnilleen kerran viikossa, välillä useamminkin. Jonkin verran biojätettä olen kerännyt myös pakastimeen, jotta madot eivät saa ähkyä. Oikeastihan ähky lienee mahdoton madolle, mutta niiden asumus alkaa haista ja saattaa homehtua. Homeen ja muiden pikkuongelmian kanssa olikin aluksi vähän opeteltavaa, joten toivottavasti tähän kirjoittamistani havainnoista on matokompostin perustajalle apua.

Kuvasarja ruokintatilanteesta. Tykkään kaivella laatikon toisen päädyn vähän kuin auki, dumpata biojätteet sinne ja sitten mullat päälle. Biojätteen peittäminen ehkäisee sekä homehtumista, että ulkopuolisia asukkeja, kuten kärpäsiä. Harmikseni muovilaatikko ei ole täysin kirkas, joten en näy matojen ruokailua niin hyvin kuin olisin toivonut.

Tunkioliero on kaikkiruokaisuudestaan huolimatta pohjimmiltaan vegaani. Olen jonkin verran viskellyt mullan sekaan kananmunia, mutta niille ei tuolla seassa tapahdu mitään. Jos siis haluaa laittaa kuoret multaan, kannattaa ne itse ensin jauhaa silpuksi. Itse en tullut tätä alkuun ajatelleeksi. Eläinperäisiä jätteitä madoille ei kannata antaa, ihan jo ison pilaantumisriskin vuoksi. Liha mätänee helposti ja nopeasti, varsinkin kun madot nauttivat mieluummin appelsiininkuoria.

Kahvinpuruista löytyy kahdenlaista tietoa. Itse olen silloin tällöin heittänyt kahvinporot tuonne sekaan, kuten nyt juuri kuvassa. Kahvinporojen ongelma lienee se, että ne saattavat muuttaa mullan ph arvon madoille sopimattomaksi. En ole perehtynyt asiaan sen tarkemmin, sillä yleensä jaottelen porot johonkin madottomaan laatikkoon mullan sekaan, tai suoraan huonekasveille.

Home oli ikävästi matolaatikon kiusana heti aluksi. Hometta saa tosiaan kartettua peittämällä tarjoilut mullalla ja pitämällä laatikon seinämät puhtaana. Seinään tarttunut kaurapuuro saa kosteissa olosuhteissa varsin etovan kuorrutteen ihan parissa päivässä. Matolaatikko tulee pitää kauttaaltaan kosteana, jotta multa ei kuivu liikaa. Usein suihkuttelen laatikot reiluimmin samalla kun vien ruuatkin. Viimeisimmin kokeilin sumuttaa kanelivettä pinnalle, homeeneston toivossa. Sumupulloon laitoin siis veden kaveriksi 1tl kanelia. Hometta ei ole nyt näkynyt, mutta toisaalta matolan ilmanvaihto pelaa, kosteus on ok ja seinät ja mullan pinta ovat puhtaana ruuantähteistä. Silloin kun hometta tuli, keräsin laatikosta saastuneet kohdat roskiin ja toimin jatkossa tarkemmin.

Pikkukärpäsiäkin majoitimme syksyllä ja niitä kertyi laatikkoon ihan ongelmaksi asti. Onneksi nämä laatikot ovat tosiaan yläkerrassa, eivätkä vaikkapa keittiössä kiusanamme! En ole hyönteisten asiantuntija, mutta vierainamme oli niin valkoisia, kuin tummiakin, aika paljon banaanikärpästä pienempiä otuksia. Uskon niiden tulleen ulkoa kerätyn mullan joukossa, jota käytin biojätteen peittämiseen. Kärpäset lisääntyivät runsaasti ja niitä asui myös mullan alla. Yksi nurkka, jossa oli päärynän kuoria, oli täysin valloitettu. Nurkka oli pienten kärpästen peitossa myös mullan alla. Näky oli sen verran ällöttävä, että ryhdyin kokeilutoimiin. Koska matoja tuossa nurkassa ei ollut, sirottelin päälle soodaa ja kaadoin nurkkaan reilusti etikkaa. Sen jälkeen peitin laatikon ääriään myöten mullalla. Olin varma, että matoyhdyskuntani menehtyisi temppuuni ja koko juttu harmitti minua heti alkajaisiksi.

Kun muutaman päivän päästä aloin siirtää osaa mullasta tyhjään laatikkoon, ei pikkukärpäsistä ollut tietoakaan. Madotkin hävityksestä huolimatta voivat hyvin ja varsinkin ruoka-apajat kuhisivat lihavia lieroja. Puolet matoyhdyskunnasta muutti toiseen isoon laatikkoon ja tällä erää meillä onkin kaksi matokompostia.

Jokin biojätteen osa on alkanut itää laatikossa :D

Matokomposti lähti käyntiin kunnolla joulun jälkeen, eli n. 3kk matojen hankkimisesta. Helmikuun alussa jaoin madon kahteen laatikkoon. Molemmissa laatikoissa käy tasainen kuhina ja olen nostanut laatikoista n. 3l valmista, muhevaa multaa. Huonekasvimullan suhteen olemme siis omavaraisia! Ulkoa kerättyä multaa aion käyttää jatkossakin, mutta pakastuksen kautta, jotta salamatkustajat eivät pääse matolaatikkoon asti.

Matolaatikosta mullan kerääminen ilman matoja oli hieman haasteellista. Asiaa auttaa johkin verran, jos ruokkii matoja parin viikon ajan vain laatikon toiseen päähän. Näin tyhjemmän pään voi lapioida ämpäriin, hiukan tietysti mahdollisia matkustajia silmällä pitäen. Valmis multa on kuohkeaa ja muhevaa. Vielä multaan en ole istuttanut mitään, mutta tulen kasvattamaan siitä mm. versoja. Huonekasveihin multa päätyy kahvinpuruilla ja kanin papanoilla rikastettuna. Hyöty irti kaikesta, mitä saatavilla on...

Matokomposti on siis pääasiassa toiminut kuten odotinkin ja jopa yllättävän tehokkaastikin! Saa kysyä ja suosittelen matokompostia ehdottomasti kaikilla jotka a) tarvitsevat multaa johokin tai b) tuottavat jonkin verran biojätettä :)