muistoja vuodesta 2018



On kai aika kirjoitella tämän vuoden koostetta, kun vuosi lähenee loppuaan. Kliseisesti on kyllä todettava, että menihän tämä vuosi ihan siivillä! Viime vuoden tapaan, tein koonnin instagramin tykätyimmistä kuvista. Siellä näkyy reissuja, mutta myös pienin perheenjäsenemme - kuten osasin odottaakin.

Vuoden suosituin postaus oli postaukseni Nextiilistä. Siellä kannattaa tosiaan käydä, etenkin jos kukkaro on kevyt ja pitää käsitöistä. Vauvapostaukset erottuivat luetuimpina (tämä vähän yllätti), mutta muita suosituimpia olivat kanit piilokamerassa, mitä tapahtui hiuksille, korjausommellut farkut ja matokomposti.

Vuosi oli kyllä todentotta erilainen kuin aiemmat. Alkuvuosi meni loppuraskauden tunnemelskan ja jännityksen kanssa. Retkeilemässä kävin siinä pelossa, että en loppu vuodesta pääsisi. Pelkoni retkettömästä vuodesta osoittautui kuitenkin täysin turhaksi. En ole ikinä ehtinyt retkeillä näin paljon, kuin tänä vuonna. Olisin retkeillyt enemmänkin, jos kaikki kaverit eivät olisi töissä/kouluissa. Raskausajan suurin huoleni oli, että kukaan kavereista ei enää lähtisi mukaani. Sain todeta pelkoni täysin naurettavaksi.

Maaliskuussa pysyvä elämänmuutos - vauva siis - syntyi. Kaikki meni hyvin, mutta melkoisessa sumussa. Kevät menikin ihmetellessä pientä Papua - ja muuttunutta itseä peilistä. Meinasin kesän tullen hukkua ulkonäkökriisiini aina käyttökelvottoman tunteesta valaaseen ja takaisin. Nyt jo naurattaa, miten turhamainen huoli ihan luonnollisesta muutoksesta. Vauvaan tutustuminen saikin aikaan monenlaisia mietteitä ja kirjoitin postauksen siitä, voisiko vauvalta kysyä? Teksti keräsi hurjat 600 lukukertaa. Haluaisin edelleen kirjoittaa vuorovaikutuksesta paljon enemmän, jos vain joskus ehtisin :D

Kesä meni ihan toisin kuin olinme ajatelleet, sillä asuimme vanhemmillani.  Jos joku ei muista, niin keittiössämme sattui vesivahinko, jonka vuoksi koko kesä meni remppaevakossa. Vaikka evakko kaikella tapaa tuskastutti, on suuri kiittäminen vahempiani. Apu pienen vauvan kanssa ei ollu pahasta ja selvisin itsekin vähän vähemmällä stressillä. Miltei heti evakon jälkeen lähdimme perheenä viikon lomalle Kuusamoon, seikkaillen myös Ranualla ja Sallassa. Syksyyn mahtui myös päiväretkiä, sekä pari retkeä yöpymisineen. Pelkkiä reissukilometrejä autolla kertyikin Papun kanssa tänä vuonna n. 6000km. Ensi vuonna ehkä enemmänkin.

Loppuvuosi onkin ollut lähinnä kotoilua ja rentoja kyläreissuja. Joulukuun sometauko on tehnyt todella hyvää. Olen lukenut ja neulonut, juuri kuten ajattelinkin. Monta hyvää kirjaa olen tänä vuonna ehtinytkin lukea, erityismaininnat ansaitsevat Otso Sillanaukeen Zero Waste - jäähyväiset jätteelle, sekä Tommi Koivun ja Susanna Sandhun kirjoittama Elämisen arvoista. Tällä hetkellä luen kirjaa nimeltä Sukupolvi, joka hylkäsi Jeesuksen, jonka on kirjoittanut Pekka Reinikainen. Sivuan aihetta varmaan myöhemmin.

Ekotavoitteeni toteutuivat melko kivasti, monissa asioissa yllätin itseni positiivisesti. Kimppakyytejä olen tänä vuonna toteuttanut ahkerasti, mutta Reko-ringissä en käynyt kertaakaan. Tähän remppaevakko vaikutti kuitenkin huomattavasti, kun asuimme aivan "väärällä" sijainnilla. Kasvisruokailuniki kesän aikana levisi käsiin, kun syötiinkin muiden ruokia. Siispä valuin takaisin sekasyöjäksi, vaikka lihaa olenkin vähentänyt ja maitotuotteista luopunut lähes täysin. Uusia tavotteita kirjaan myöhemmin.

Ensi vuosi tuo tullessaan varmasti uudet kujeet joka suhteessa. Paljastettakoon sen verran, että keväällä tanssitaan häitä. Toiveita ja ideoita ensi vuoden postauksiin saa heittää. Edelleenkään en tahdo blogista massaan hukkuvaa perheblogia, mutta joitain aiheita voin täälläkin sivuta. Vanhan talon puuhat, mokat, retkeily ja käsityöt ovat kuitenkin tämän blogin juttu.

Levollista, lataavaa loppuvuotta lukijoilleni ♥


Instagram tilini ei todellakaan ole pelkkiä selfie ja vauvakuvia! Tämä vääristää kamalasti, kun sellaisista on tykätty eniten :D

Kommentit