minä uskon Jeesukseen


Hienoa, että sain huomiosi. Oli haasteellista keksiä järkevää otsikkoa, joten päädyin lopulta rehelliseen ilmaisuun. Otsikkoa jatkaen ja uskontunnustuksestakin tuttua, minä uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan. Mikäli jo pelkkä otsikko saa sinussa aikaan negatiivisia tunteita, suosittelen päättämään lukemisen tähän ja siirtymään johonkin miellyttävämpään blogiin. Jos kuitenkin jatkat lukemista, älä vaivaudu kommentoimaan, mikäli tarkoituksesi on pilkata minua, etsiä tekstistäni virheitä tai takertua yksittäisiin lauseisiin. Huomautan, että olet lukukokemuksestasi itse vastuussa, sillä on oma tehtäväsi etsiä mielekästä luettavaa. Saat jatkaa lukemista, jos siltä tuntuu.

Teksti on iso koonti kaikkea tajunnanvirtaani usean vuoden ajalta. Oli työlästä saada monta asiaa samaan postaukseen, joten muutama aasinsilta löytyy. Vitkastelin julkaisukuntoon hiomista kauan ja julkaisemista vielä kauemmin. Syynä lienee opittu varovaisuus asettaa itseään herjalle alttiiksi. Olen varautunut siihen, että joudun "huonoon valoon" tekstini myötä, mutta olkoon sitten niin. Jos uskottavuuteni muissa asiayhteyksissä rapisee tämän vuoksi, niin sille ei sitten voi mitään. Mieluummin puhtaat jauhot pussissa, kuin vakaumustaan piilotellen. Kuten Juha kirjoitti blogissaan,  on helppoa olla uskova uskovien joukossa. Ihan toinen juttu on tuoda näkökulmansa esiin muissa yhteyksissä ja korkea on kynnys julkaista aiheesta tekstiä omassa blogissaankaan.

"Vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä. Sinähän tiedät, että ne synnyttävät riitoja." 2. Tim. 2:23

Sain inspiraationkipinää luonnoksissa lojuneeseen tekstiini Pekka Reinikaisen kirjoittamasta Sukupolvi, joka hylkäsi Jeesuksen -kirjasta. Minusta kirja oli hyvä ja ajankohtainen, suoraa ja kaunistelematonta tekstiä. Lähdemerkinnät olivat vähän hassusti, mutta ei häirinnyt lukemistani. Aion tutustua kirjassa mainittuihin muihinkin teoksiin.

Kirjasta intoutuneena, ajattelin sivuta vähän evoluutioteoriaa, ihan maalliikon näkökulmasta vain. Uskon Raamatussa kerrottuun luomiskertomukseen, joten olen lukemani mukaan kreatonisti. Kreatonisti sanaa en ollut eläissäni kuullut, vaan se selvisi tuosta kirjasta. Olen uskonut luomiskertomukseen aina, vaikka lapsena olin kiinnostunut dinosauruksista ja aikuisiällä olen perehtynyt myös vaihtoehtoiseen teoriaan. Jokainen ottakoon itse selvää evoluutioteoriasta, genetiikasta ym. asioista ja tehkööt johtopäätökset sen pohjalta. Todisteita luomiskertomuksesta on niin paljon tieteenkin kautta, että uskon Jumalan luomistyöhön vahvemmin kuin koskaan. Kysehän on juurikin uskosta. Tieteen (viittaan nyt vain evoluutioteoriaan) alituiseen vaihtuvilla tuloksilla ei ole minulle suurtakaan merkitystä, eivätkä ne poista sitä tosiasiaa, mihin itse uskon.

Joitain ajatuksia mieleeni on noussut, kun olen kuunnellut väittelyitä evoluutioteorian ja luomiskertomuksen välillä. Jos ihminen jostain syystä olisi kehittynyt apinasta, niin miksi osa apinoista jäi apinoiksi? Tai jos me kaikki olemme tulleet vedestä, niin miksi osa kaloista ei halunnut opetella kävelemään ja vaihtanut kiduksia keuhkoiksi? Jos maapallo olisi niin vanha, kuin tiede väittää, olisimme varmasti saaneet täällä maailmanlopun ja ihmiskunnan sukupuuton aikaan jo monet kerrat.

Mielestäni maailma merineen ja metsineen on jo pelkässä monimuotoisuudessaan liian kaunis ollakseen syntynyt alkuräjähdyksestä - jota ei ole pystytty pitävästi todistamaan. Näin kauniin maailman synty eläimineen ja ihmisineen on ihme, jota ei ilman tekijää tapahtu. Jo pelkästään ihminen on todella yksityiskohtainen ja tarkasti suunniteltu, eläimistä puhumattakaan. On todella vaikea edes kuvitella, että jotain näin kaunista olisi syntynyt tyhjästä ja monimutkainen ihmiskokonaisuus olisi kehittynyt sattumankaupalla, ilman Jumalaa.

"He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa..." Room. 1:25

Tieteellisen määritelmän mukaan ihminenkin on eläin. Eroamme kuitenkin eläimistä monella tapaa ja syystä, sillä olemme ihmisiä. Meille on annettu valta hallita tätä maata ja sen eläimiä. Harmittavasti olemme aikojen alusta olleet ahneita, sortaneet toisia ihmisiä ja tuhonneet luontoa ja eläimiä hurjaa vauhtia. Sama ahneus jatkuu tänäkin päivänä, kun kaikkea säätelee raha ja valta. Käyttöömme annetut kädet ja suu, tekevät ja sanovat mitä milloinkin haluamme, eivätkä aina suinkaan hyviä asioita.

On hämmentävää, että kristinuskon pilkkaaminen tuntuu olevan yleisesti hyväksyttävää, vaikka koko ajan kuulutetaan tasa-arvoa ja uskonnon vapautta. Samaan hengenvetoon käsketään olemaan hiljaa omasta kristillisestä näkökannastaan, sillä sehän on pilkan kerjäämistä. Julkisuudessa kristillistä näkökantaa esille tuova joutuu auttamatta kritiikin ja tarkastelun kohteeksi. Nettipalstoilla kommentit ja "kritiikit" ovat painokelvottomia. Anonyymisti kirjoittaminen on ongelma toki muissakin yhteyksissä.

"Mutta teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat." Luuk. 6:27

Kristittyjä on pilkattu aikojen alusta asti ja sama jatkuu tänäkin päivänä, eikä loppua näy. Suomessa ei sentään ole hengenvaarallista olla kristitty (kuten monissa muissa maissa), vaikka solvausta saakin osakseen - vieläpä hyvin törkeää sellaista. Olen saanut osani niin lapsena leikkikentällä, kuin myöhemmin opiskeluissa, töissä ja ihan kahvipöydässäkin. Työelämästä sen verran, että mielestäni on todella epäammattimaista pilkata asiakkaan uskonnollista vakaumusta ja leimata ihminen uskonsa vuoksi jotenkin huonoksi - edes selän takana.  En kuitenkaan koe asiakseni märehtiä minuun ja muihin kristittyihin kohdistuvaa pilkkaa, sillä se ei auta ketään.

Varmasti jokainen uskonsa tunnustamatonkin on havainnut että kristinuskon viimeisetkin rippeet on hävitetty kouluista ja päiväkodeista. En kokenut kouluaikoinani koulussa olevan juuri mitään tunnustuksellista, sillä uskonnon tunneillakin tutustuttiin lähinnä muihin uskontoihin ja yleiseen maailmankatsomukseen. Eskariaikanani pieneen kyläkouluumme osui opettaja, joka opetti ruokarukouksen. Sen jälkeen kouluvuosiin kuului vain suvivirsi ja jouluevankeliumin lukeminen, kerran vuodessa. Nämäkin vähäiset on nykyään ymmärtääkseni kielletty.

"En ois uskonut, koska et näytä uskovaiselta" on ollut melko yleinen kommentti jos  olen ottanut uskonnollisen vakaumukseni puheeksi. Vuosien varrella osa kavereista on näyttänyt vähintäänkin säikähtäneiltä. Minulle ei vieläkään ole selvinnyt, miltä uskovainen näyttää tai pitäisi näyttää. Eiväthän kaikki papitkaan usko siihen, mitä opettavat, vaan ovat "vain töissä". Joihinkin stereotyyppisiin odotuksiin kommentti, en ole törmännyt yhteenkään "raamatulla päähän hakkavaan uskovaiseen", kuten toisinaan on kuvattu.

Vaikka olenkin uskossa, minulla on kavereita laidasta laitaan. Uskovia ystäviä on muutama, enkä harmikseni tunne kovin montaa uskovaista. Kuulumme mieheni kanssa molemmat evankelis-luterilaiseen kirkkoon, mutta mies ei tunnusta henkilökohtaisesti olevansa uskossa. Uskoani en arjessa isosti kuuluta, mutta kristillinen arvomaailmani todetaan toisinaan vanhanaikaiseksi ja konservatiiviseksi. Arvot näkyvät teoissamme tai ainakin niiden pitäisi näkyä, mutta tässä maailmassa on välillä vaikea pitää kiinni arvoistaan. Onneksi voi rukoilla rohkaisua ja ymmärrystä, taitoa selvitä.

Kiitos jos luit loppuun asti sekavan sepustukseni, en olisi uskonut.

"Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistakaa mieltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja tädellistä." Room. 12:2








Joitain linkkejä inspiraation lähteisiin

Luominen: Luonnonvalinta ei ole luoja 10.11.2018
Luominen: Ihmisen ja simpanssin pseudogeenien samankaltaisuus
Luominen: Uusdarvinismin perusta, Fisherin teoreema, on kumottu
TV7: Kallioperän aineisto osa 1 ja osa 2
TV7: Luomistodisteuta Etelä-Amerikasta
TV7: Mitä on luomistiede osa 1 ja osa 2
TV7: Kuinka vanha maapallo on? osa 1 ja osa 2
Seurakuntalainen: Ylen jumalaton agenda
Seurakuntalainen: Kivettymät pehmenivät, pehmeneekö evoluutioteoria myös?
Seurakuntalainen: Matti Leisola: Maailmankuvien kamppailu jatkuu loppuun asti
Seurakuntalainen: Kolmannes suomalaista epäilee yhä evoluutioteoriaa

Kommentit

  1. Hyviä ajatuksia. On ihan kummallista, että siinä missä nykyään on trendikästä suvaita kaikkea, niin silti samaan aikaan on ihan okei ilkkua kristittyjä. Ehkäpä kristinusko on aina ollut jotenkin liian lähellä "rivisuomalaisia", joten siitä halutaan ottaa etäisyyttä haukkumalla, mutta taas muita, vieraampia ilmiöitä äänekkäästi suvaitsemalla yritetään saada itsestään aikaan mielikuvaa jotenkin hienona maailman kansalaisena. En tiedä, mutta ihmettelen. (Ei sillä että paheksuisin suvaitsevaisuutta. Päinvastoin. Mielestäni on vain outoa, miten muodikasta on suvaita eri ilmiöitä niin valikoivasti.)

    Sekin on aika hassua, miten mikä tahansa uskonto ei kelpaa haukkumisen kohteeksi vaan sen pitää nimenomaan olla kristinusko. Minulla on jonkin verran sellaisia kavereita, jotka ilkkuvat "uskovaisia", mutta kun huomautan itsekin olevani jossain määrin hengellinen, minut vapautetaan liki poikkeuksetta pilkasta, ja perusteena on: "kun olet tuollainen pakana, etkä mikään kristitty!"

    En tiedä, haluatko jutella sen pidemmin luonnontieteistä ja kreationismista, mutta voisin kyllä yrittää vastata kysymyksiisi. En toki itsekään ole asiantuntija, ihan perus ympäristöekologi vain, mutta kyllä biologian perusopit on kuitenkin tullut sisäistettyä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että puhuttaessa tieteestä ja uskonnosta puhutaan kahdesta ihan erilaisesta asiasta, joiden ei välttämättä tarvitse olla missään ristiriidassa keskenään, enkä yhtään tykkää siitä, miten ihmiset kautta maailman jaksavat riidellä tästä asiasta. Luonnontiede ei välttämättä ikinä pysty - eikä sen ehkä ole tarkoituskaan - selittämään, miksi asiat tapahtuvat niin kuin ne tapahtuvat. Ehkä se, mitä me kutsumme evoluutioksi, on se sama asia, mitä Raamattu kutsuu Jumalan luomistyöksi.

    Hups, tulipa pitkä kommentti. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Trendikäs on kyllä hyvin kuvaava sana kuvaamaan suvaitsevaisuutta. Poikkeavia mielipiteitä ei sitten olekaan niin trendikäs suvaita joten päädytään haukkumaan ja nauramaan. Ristiriitaista.

      Ja voidaan toki kirjoitella aiheesta! Opittavaa on paljon, enkä haluaisi tieteen ja uskon riidellä keskenään. Miljoonat vuodet ja bakteerista ihmiseksi teoriat ovat vain jääneet sisäistämättä - ja varmaan jäävätkin.

      Ihmisillä on kova tarve olla tietoisia kaikesta ja se on hieno juttu. Ymmäryksemme ei kuitenkaan riitä ymmärtämään kaikkea ja siihen jokainen yksilö suhtautuu hyvin eri tavalla.

      Toivottavasti ei tullut kovin sekava vastaus :D

      Poista
    2. Hihi, ei yhtään sekava! Kyllähän tuosta otti selvää. :D

      Tuntuu vähän siltä, että jotkut "suvaitsevat" asioita äänekkäästi vain, koska se on muotia, eivätkä siksi, että tosissaan olisivat niistä jutuista kiinnostuneita tai oikeastaan niitä kohtaan suopeamielisiäkään - ja siinä ohessa sitten paheksuvat näiden asioiden "vastavoimiksi" kokemiaan juttuja, kuten sellaisia suomalaisittain aika perinteikkäitä ja oletusarvoisia asioita niin kuin kristinusko. Minä ainakin haluan suoda kaikille tasa-arvoisen oikeuden mielipiteeseensä ja uskoonsa (niin kauan kuin niistä ei seuraa esim. ihmisoikeuksien loukkaamista tai muuta raskauttavaa). Erilaisuus ihan toden totta on mielestäni rikkautta.

      Muuan sukulaiseni uskoo aika vakaasti Raamatun kertomusten olevan totta, mutta silti hän on myös kiinnostunut luonnontieteistä ja kokee niiden kuvaavan vain vähän toisin sanoin niitä samoja juttuja, joista Raamatussakin kerrotaan. Esimerkiksi evoluutiota hän pitää synonyyminä Jumalan luomistyölle. Tykkään hänen näkökulmastaan, koska siinä erilaiset maailmankuvat ovat mukavasti yhteisymmärryksessä. (Hän myös teorioi usein siitä, miten monet muutkin muinaiset myytit ja legendat tuntuvat kertovan myös niistä samoista asioista.)

      En tiedä, mistä aloittaisin evoluutiosta puhumisen... :D

      Mutta ainakin se tulee heti ekana mieleen, että kun tosiaan usein sanotaan ihmisen olleen aluksi apina, niin asiahan ei tietääkseni ole edes tieteen näkökulmasta niin. Ihmisillä ja muilla nykyään tunnetuilla kädellislajeilla on osoitettu (melkolailla varmasti) olleen yhteinen kantamuoto, mutta se otus ei ollut varsinaisesti apina (siis mikään nykyisistä apinalajeista) eikä ihminen. Siitä esikädellisestä vasta lopulta kehittyivät sekä nykyiset apinat että ihmiset.

      Muistaakseni vakaimmat perusteet sille, että kaikki eliöt maapallolla ovat sukua toisilleen ja siten oletusarvoisesti kehittyneet yhdestä ja samasta alkueliöstä, ovat kaiken elollisen samankaltaisuudesta johdettuja. Kaikki me koostumme samoista yhdisteistä ja elämämme perustuu samoihin kemiallisiin prosesseihin.

      Suuri mysteeri on kuitenkin se, miten ensimmäinen solu muodostui. Mikä sai sen syntymään? Hyvinkin monimutkaisia orgaanisia yhdisteitä saadaan muodostumaan laboratorio-oloissa ihan itsestään, kunhan olosuhteet säädetään oikeanlaisiksi - sellaisiksi kuin alkumaapallon olosuhteet mahdollisesti saattoivat olla. Mutta miten nämä yhdisteet muuttuivat elämäksi? Sille ei tietääkseni ole voitu osoittaa vielä pätevää tieteellistä selitystä, eikä ehkä koskaan voidakaan (ellei pystytä matkustamaan ajassa, hehe). Yhtä hyvin voidaan siis sanoa, että Jumala loi sen. Tätä ei tietenkään voida nykyisin menetelmin osoittaa vääräksi, joten sitä ei voida pitää tieteellisesti hyväksyttävänä selityksenä elämän synnylle. Tiede pyrkii nimittäin sulkemaan pois epätosia vaihtoehtoja, eikä siten sellaista, mitä ei voida osoittaa epätodeksi, voida pitää tieteellisenä. Siinä kohtaa siirrytäänkin uskon asioiden puolelle.

      Tieteellisesti tarkasteltuna emme oikeastaan voi tietää juuri mitään täysin varmasti. Se epävarmuus on sellainen perustavanlaatuisen pelottava asia, joka saattaa saada kaiken tuntumaan merkityksettömältä ja epävarmalta. Uskomalla ihminen voi ikään kuin tietää ja olla varma asioista, mikä tuo turvallisuuden ja merkityksellisyyden tunnetta. Siksi usko onkin niin tärkeää.

      On myös sanottu, että eräs merkittävä ero ihmisen ja muiden eläinten välillä on juuri se, että me olemme uskonnollisia. Sitä pidetään peri-inhimillisenä ominaisuutena. Miksi pilkata ihmistä jostakin sellaisesta, mikä on ihmiselle ikään kuin lajityypillistä?

      Poista
    3. PS. Olen siis edelleen se sama vanha "Varpuslintu", mutta blogiuudistuksen myötä nimikin ottaa vaihtuakseen.

      PPS. Luin vasta tuon "Lumpeen" jättämän kommentin ja ärsyynnyin siitä hiukan. Kirjoituksesi ei ollut minusta juuri mitenkään provosoiva tai hyökkäävä saati riidanhaastohenkinen - sitä paitsi olethan sinä aiemminkin siteerannut blogissasi Raamattua ja maininnut uskostasi, joten ei tässä sinällään ole edes mitään kovin uutta tai erikoista. Jotenkin tuli sellainen olo, että katselemme juuri tyypillistä esimerkkiä siitä, kuinka jo pelkkä kristinuskosta puhuminen ja oman uskon suoraan myöntäminen provosoi ihmisiä.

      Poista
    4. Kiitos kommentistasi, nää on tosi mielenkiintoisia aiheita :) Sopiiko jos jatketaan sähköpostitse? zennytintti(a)gmail.com

      Poista
    5. Toki! Jahka ehdin ja muistan palata asiaan. Juuri nyt kaikki blogosfääriin uppoava aikani menee koodaamiseen... :D

      Poista
  2. No nytpä on Jennyllä totutusta tyylistä melko poikkeava blogikirjoitus.
    Siinä on mielestäni myös sellaista jonkinlaista hyökkäävyyttä ja provosointia, aivan kuin Jenny haluaisi ruveta ”tappelemaan” lukijoidensa kanssa. :-)

    No, onneksi meillä on tässä maassa uskonnon- ja mielipiteenvapaus, eli jokainen saa uskoa ihan mihin haluaa.

    Tuo luomiskertomus on kyllä sisällöltään niin äärettömän absurdi, että jos joku siihen ihan oikeasti uskoo, niin se on mielestäni sellaista hellyttävän söpöä. :-)

    Ihmiskunnalla on ilmeisesti ollut koko olemassaolonsa ajan jostain syystä tarve uskoa johonkin itseään vahvempaan yliluonnolliseen voimaan.

    Toisaalta, uskon avulla moni elämästään otteen jo kertaalleen menettänyt on taas saanut asiansa järjestykseen ja elämänhalunsa takaisin. Sehän taas ei ole huono asia ollenkaan ja silloin lienee yhdentekevää, onko sitä ko. henkilön uskomuksen kohdetta tosiasiassa olemassa vaiko ei.

    Uskonto ja politiikka ovat kyllä sellaisia asioita, että niistä on monilla ihmisillä vahvat mielipiteet ja siksi itse yritän olla niistä asioista keskustelematta ainakin vieraammassa seurassa. Monia ihmisiä kun tuntuu kovasti ärsyttävän, jos joku on jostain asiasta eri mieltä kuin he itse ja niinpä mainituista aihepiireistä saa helposti riitaa aikaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävää jos tästä sai riidanhakuisen kokemuksen, kun vartavasten hyvin neutraalisti - kuitenkaan ajatuksiani vääristelemättä - kirjoitin. Aiempiin teksteihini (tosin muissa aiheissa) tämä ei ole räväkkyyttä nähnytkään, vaikka tietysti aihe poikkeaa blogin sisällöstä reilusti.

      Mutta kuten kirjoitinkin, seurauksista huolimatta olen mieluummin rehellinen, kuin että kieltäisin tosiasiat :)

      Poista
  3. Tähän tulikin nyt liuta julkaisukelvottomia kommentteja. Näin tiivistetysti, bloggaajavuosieni aikana olen havainnut, että lukijat eivät useinkaan osaa suodattaa tekstejä. Vuosi toisensa jälkeen joku klikkaa itsensä blogiini lukemaan jonkun surkean tekstini tavoitteenaan pahoittaa mielensä ja kokevansa olevansa oikeutettu kommentoimaan ties mitä soopaa aiheeseen ja aiheen ohi. Koska tässä vaiheessa on minulle jankutettu ihan riittävästi sitä, että kirjoitan omalla vastuulla (ja että sen jälkeen bloggaaja olisi vapaata riistaa) olen päätynyt toisinaan peräänkuuluttamaan myös lukijan vastuuta. Jos tuosta yhdestä lauseesta (jossa huomautus olisi voinut olla toki muistutus) suivaantui nyt vähintäänkin pieni lauma, niin eikös se jotenkin niin mene, että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.

    Hyvää Uutta Vuotta ja parempaa sellaista lukijoilleni! :)

    VastaaPoista
  4. Vanha postaus, mutta mielenkiintoinen. Seuraavan pohdinnan on tarkoitus olla vastaus niihin pointteihin, joita olet itse tuumaillut, eikä mikään yritys etsiä epäkohtia tai horjuttaa sinun uskoasi.

    "Joitain ajatuksia mieleeni on noussut, kun olen kuunnellut väittelyitä evoluutioteorian ja luomiskertomuksen välillä. Jos ihminen jostain syystä olisi kehittynyt apinasta, niin miksi osa apinoista jäi apinoiksi? Tai jos me kaikki olemme tulleet vedestä, niin miksi osa kaloista ei halunnut opetella kävelemään ja vaihtanut kiduksia keuhkoiksi?"

    -itse ajattelen sen niin, että evoluutio (tarkoitettiinpa sillä lajien syntyä tai koko ajan tapahtuvaa muutosta jokaisen elävän DNAassa ja RNAassa, omanlaistaan evoluutiotahan tämäkin ja muokkaa meitä hiljalleen koko ajan) tähtää edistymiseen ja erilaisten strategioiden löytämiseen. Kaikkein tehokkainta on siis kehittää mahdollisimman paljon erilaisia organismeja ja viedä niitä eteenpäin eri tavoin -ihminen saattaa olla ylivoimainen eläin ongelmanratkaisussa ja esim. filosofissa asioissa, mutta vedenalaisessa maailmassa me hävitetään ihan mille tahansa siinä ympäristössä kehittyneelle lajille. Tai fyysisissä ominaisuuksissa me hävitään kotikissallekin. Eli toisin sanoen, uskoakseni evoluutio tähtää siihen, että maailmassa on mahdollisimman monimuotoisia elämänmuotoja, joista kukin pyrkii selviytymään parhainten erilaisissa olosuhteissa ja olemaan paras alallaan. Tämä on myös selviytymisen kannalta järkevintä. Sen lisäksi kaikki elämä maapallolla on jossain määrin riippuvaista toisista elämänmuodoista, joten kaikki eivät kykene erikoistumaan samaan asiaan ja tuottamaan siten vain samanlaista hyötyä toisilleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommenteistasi! Postaus on tosiaan jo vähän vanha, mutta sinänsä ajantaisainen, että näkemykseni ei toistaiseksi ole muuttunut :) virkistävää lukea näin asiallisia kommentteja kiistellystä aiheesta.

      Minusta tuntuu, että ihmisiä toisinaan harhautetaan evoluutio termillä. Lajien sisäinen muuntautuminen on mahdollista ja nähtävissä vaikka koiraroduissakin. Mutta väitteet siitä, että kaikki olisivat tulleet vedestä tai että bakteerit olisivat alkaneet kehittyä muuksi kuin bakteereiksi, on mielestäni absurdi. Sen vuoksi olen hiukan sarkastisesti pohtinut, miksi ihmeessä kaikki kalat tai apinat eivät kehittyneet ihmisiksi? Toki kovin vahvaa näyttöä niiden kehittymisestä yhtään miksikään muuksi kuin kalaksi tai apinaksi ei ole, väitteitä kyllä.

      Poista
  5. "Jos maapallo olisi niin vanha, kuin tiede väittää, olisimme varmasti saaneet täällä maailmanlopun ja ihmiskunnan sukupuuton aikaan jo monet kerrat"
    -tässäkin on pointtinsa, ja en usko että ihmisillä on kykyä tieteen avulla varmasti määrittääkään, miten vanha maapallo oikeasti on. Mutta jos nyt kuitenkin mennään oletuksella, että nykytiede on ainakin suuntaa antavasti oikeassa, niin ihmisrotuhan on maapalloon verrattuna nuori. Aikasimmat löydökset paikantuvat jonnekin sadantuhannen-muutaman sadantuhannen vuoden taakse (tosin kyseenalaistan näittenkin löydösten aitoutta erittäin vahvasti) ja ihmiskunnan "sivilisaatio" tapahtui vasta joitain tuhansia tai kymmeniätuhansia vuosia sitten. Sekin on tokin pitkä aika olla aiheuttamatta globaalia katastrofia, mutta toisaalta nykyteknologialla sellainen on vielä hirveästi helpompaa ja se saattaa vääristää käsitystä. Veikkaan, että tässä on lähdetty väärään suuntaan suunnilleen siinä vaiheessa, kun selviytymisestä tuli liian helppoa ja meillä jäi aikaa kaikenmaailman turhuuteen ja ahneuteen. Toki sodat ovat olleet ongelma jo pitkään, mutta ehkä sekin pohjautuu siihen, että kautta aikain jotkut ihmiset ovat kokeneet helpommaksi riistää hyödykkeensä joltakin toiselta, sen sijaan että hankkisivat ne vaikeamman kautta itse -tai mikä vielä kauheampaa, liittoutuisivat ja jakaisivat ne muiden kanssa.

    Mun oma näkemys myös on, että eivät tiede ja luomiskertomus sulje toisiaan pois, ainakaan täysin. Jos mietitään vaikka alkuräjähdystä, niin rehellisesti ottaen kenelläkään tiedemiehellä ei vaan voi olla luotettavaa keinoa osoittaa, mitä siinä tapahtui. Ja jos mietitään, että se olisi tapahtunut luonnollisesti, ilman minkään korkeamman olevan osuutta asiaan, niin mikä on todennäköisyys sille, että tyhjyydessä jokin partikkeli yhtä äkkiä liikkui pois radaltaan ja aiheutti tämän mittakaavan reaktion? Olematon luulisin. Kuulostaa paljon todennäköisemmältä, että joku tietoinen oleva sekaantui asiaan ja ehkä jopa aiheutti sen. Ehkä Raamatun tapahtumat ovat kuvainnollisia, ja ehkä se että Jumala loi maan tomusta ihmisen, tarkoittaakin sitä, että ihminen kehittyi kaikesta siitä, mitä täällä on aikaisemmin elänyt (oli se sitten apina tai sika tai vaikka jokin ihmislajin esiaste josta tiedemiehet eivät ole koskaan kuulleetkaan).

    No, tälläinen ajatusketju syntyi aiheesta. Itse koen olevani muuten agnostikko, eli en tiedä mihin uskoa, mutta kaikenlaiset näkökulmat kyllä kiinnostavat. ^_^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio tuo, että jos maapallo olisi miljoonia vuosia vanha, niin ihmenhän tosiaan olisi aika tuore tulokas. Ja nykyinen elintapamme vasta uusi juttu onkin.

      Minunkaan mielestäni tiede ja usko eivät poissulje toisiaan, tiede oikeastaan tukee uskoa. Tosin useat julkaisut eri tutkimuksista turhauttavat minua, sillä tulokset ovat poliittisesti värittyneitä tai riippuvaisia siitä, kuka tutkimuksen rahoitti. Oli kyse sitten tästä aiheesta tai ruokatutkimuksista. Siinä mielessä aika paljon täytyy ottaa asioista itse selvää, ja päättää lopulta itse, mihin uskoo :)

      John C. Sanford on kirjoittanut kirjan Eliömaailma rappeutuu, jonka luin aika pian tämän postauksen jälkeen. Siinä on perusteellisesti avattu näkemys evoluutioteorian puutteista, suosittelen lukemaan, jos aihe kiinnostaa :)

      Poista

Lähetä kommentti