piha talviteloille

 

Ylläolevat kuvat ovat samasta kasvista, marraskuun alulta ja nyt viimeiseltä viikonlopulta. Pihatöiden kanssa meinasi tulla kiire, sillä kohtahan maassa voi olla luntakin. Tällä erää tekemättä jäi pensasaidan tilkitseminen aitaverkolla. Oma koiramme ei tokikaan pensasaidankaan läpi mene, mutta vierailijakoiria (ja metsästyskoiria) aita olisi helpottanut. Metsästyskoiria ei olekaan tänä syksynä käynyt kuin muutama silloin tällöin ja vain yhdestä kaksikosta jouduin soittamaan. Nuoret ajokoirat olivat niin kiinnostuneita kaneista, etteivät tohtineet jatkaa matkaansa.

Kanitarhan siivousjäte (pipanaa, heinää, olkea, purua) on itsekseen kompostoitunut, tai oikeammin vain oleskellut kompostiverkkosen sisässä koko vuoden. Nyt kärräsin sitä kottikärryillä kasvimaalle. Ehkä vähän oikasin taas sieltä täältä, mutta 30cm jotain hukuttaa rikkakasvit alleen. Ensi kesänä kasvimaahan on tarkoitus siirtää mansikantaimet, joten tuon pehkun päälle tulee tietysti hiekkaista multaa vielä melko paljon. Onpahan kuitenkin kärrätty, sillä komppariverkot olivat ääriään myöten täynnä.

 

Työkalut, puutarhavälineet ja kaikki muut härpäkkeet on nyt viimein siivottu paikalleeen. Ainoastaan kanitarhan ympäristössä vallitsee vielä tavarakasojen kaaos. Joskin nekin ovat viimein kasoina. Rakennusjätettä tarhan korjaustöistä on jäänyt lojumaan ja ne on vielä ennen lumia saatava eteenpäin. Muutoin tarhojenkin ympärys alkaa olla pikkuroskista, kuten paalinnaruista siivottu puhtaaksi. Kanien tarha onkin ollut tänä syksynä ihana - täysin kuiva. Syksy tosin kokonaisuudenakin on ollut varsin vähäsateinen.

Lahopuutarhan laatikot ovat peittyneet lehtiin ja havunneulasiin. Hetken pohdin, pitäisikö vanhan perineen mukaisesti laatikot peittää kuusenoksilla. Unohdin tämän kuitenkin viime vuonna ja päätin säästää itseni tältä vaivalta tänäkin vuonna. Kasvatuslaatikoiden järjestys menee kuitenkin keväällä uusiksi, joten selvitköön talvesta ilman apuja.

Omenapuun alla lojuvat vielä muutamat oksat,  jotka ovat menossa risuaitaan. Muuten piha on siivottu ja voin hyvillä mielin keskittyä sisällä odottaviin puhteisiin. Niitä riittääkin. Kuvassa näkyvä pikkuapulaiseni ei onneksi liiku vielä ulkona. Sisällä mennäänkin sitten aika lujaa. Papu nousee myös välillä yllättäen tukea vasten seisomaan. Konttaamalla hän ehtii kuitenkin kaikkialle, pyykkikoneesta koiran kupin kautta roskikselle. Sen myötä blogitkin ovat jääneet oman onnensa nojaan.

Rapsakkaa alkanutta viikkoa!