vauva 6kk

Vau, aika on kyllä oikeasti mennyt vähän liian äkkiä. Paljon on tapahtunut nyt ihan viikon parin sisään. Papu oppi reilu viikko sitten istumaan ja samalla aloitettiin sormiruokailut. Hurjan jännää ja hauskaa, vähän pelottavaakin näin ensimmäisen kohdalla. Reilu viikossa on ehditty maistella paljon kaikkea ja syömistaidot (jos niiksi kehtaa kutsua) ovat kehittyneet huomattavasti!

Todella sottaamistahan tuo on ja koira on keittiössä ihan kärppänä. Porkkanaraasteen tarjoilun jäljeen pohdin, pitäisikö Vekkukin hakea sisälle. Koira ei järin vegaaniateriasta ilahtunut. Nyt syötävät osuvat jo paremmin suuhun, eikä ihan kaikki tipu lattialle. Tomaatti on suurta herkkua. Puuro ei mene omin käsin eikä lusikalla. Mutta heti ku liittää puuroon sanan keksi, niin johan maistuu. Ei muuta kuin puurokokkareet uuniin. Idean näihin löysin muistaakseni Lauran blogista.

Kuvissa suuhun menee kuskusmunakasta. Se oli niin hyvää, että söin itsekin. Eilen maistettiin appelsiinia, sekin oli ensijärkytyksen jälkeen hyvää. Ruokahävikin kannalta tämä on suorastaan hävytöntä puuhaa. Olen kuitenkin oppinut antamaan Papulle huomattavasti pienempiä annoksia, kuin alkuun. Ja myös helpommin syötävässä muodossa.

Syöminkien lisäksi Papu osaa tosiaan istua ja oikein tukevasti. Olikohan aika tasan 5kk 2vk kun pysyi ilman tukea. Hän ei myöskään lattialla jää enää siihen, mihin lasken. Kierimällä pääsee etenemään aika nopeasti. Sisustusta joutuu pian miettimää ihan uudesta vinkkelistä. Vaunukopan tilalle vaihdettiin juuri ratasistuin. Poika kun ei enää hereillä vaunuissa suostu olemaan. Reppuilla onneksi tykkää ja miellyttävän kevyttä on kantaa selässä.

Viimeisen kuukauden aikana on siis tapahtunut paljon. Niin paljon, ettei oikein sisäistä. Papu on ollut oivallinen retkikaveri ja muutaman viikon päästä nukkuukin autiotuvassa. Tämä sunnuntai meneekin ihan kotoillessa, sillä meillä oli kiire viikko.